En muista milloin...

...olisi viimeeksi saanut olla näin rennosti. Tää on todellakin kunnon lomaa. Oon kyllä niin ansainnut tän kaiken. Nyt on paljon helpompi muuttaa uudelle paikkakunnalle ja lähtee opiskelemaan. Ollaan oikeastaan vaan oltu ja kerätty voimia, ja tehty kaikkea kivaa.

Video Kiian ja Merrin pakkaspäivästä


Tosissaan sunnuntaina oltiin epiksissä ja niissä kyllä huomasi ett taukoa on tullu pidettyä. Sen huomasi koirista sekä ohjaajasta :) No pikkuvikoja! Nyt vaan treenaamaan niin eiköhän se siitä. Toivon mukaan ainakin. Pikkaisen meinaa harmaita hiuksia tulla kun en oikein vieläkään tiiä miten meidän treenaaminen tulee sujumaan tuolla uudella paikkakunnalla. Nyt kun on tottunut meidän hienoon halliin niin tekee kyllä hieman tiukkaa kun ei oikein tiedä mihin joutuu. Pahimmassa tapauksessa treenataan sitten ulkona, aarggh. Varkaudessa olisi lämmin halli mutt sinnekin on se 80km matkaa ja siihen vielä hallivuokra jne. Pikkaisen tuppaa opiskelijan budjetti sanomaan jossain välissä irti. Ei oo kyll kauheen kivaa tinkiä koirien treenipaikasta mutt jossain välissä on pikkainen pakottava tarve. Ei tykkää! No tässä on vielä parisen viikkoa aikaa pähkäillä.

Eilen käytiin Haminassa tapaamassa Kiian ja Merrin serkkutyttöä, pientä Ruutia! Oli kyllä niin erikoinen pakkaus ett ei meinaa hymy lähteä vieläkään suun pielistä. Pieni ja pippurinen pikku typy!

Merri on kyllä aivan ekstaasissa kun pääsi tutustumaan Ruutiin. Harmillisesti sukulaisia ei vain saisi liehakoida, mutt ei se menoa haitannut :) Perheen pojat olivatkin sitten enemmin kiinnostuneita Kiiasta joka joutui vähän väliin kertomaan millainen typy heitä oli vastassa. Ei tartte tulla haistelemaan liian innokkaasti.

Juotiin kahvit ja tankattiin hieman evästä metsälenkkiä varten. Siellä sitä sitten rämmittiin lähes umpihangessa metsässä ja pelloilla. Huh huh, meinas aivan lämmin tulla. Onneksi edellä kulki 5 koiraa niin johan ne teki aika hyvän polun meille :) Paluumatkalla olikin aika hiljaista sakkia auton takaboksissa ja kotona illalla. Hyvä ettei tarvinnut kantaa ulos iltatarpeilleen. Oli niin mukava päivä koiruuksilla ja omistajalla ett pitää joku kerta ottaa uudelleen!
Kuvassa Ruuti, kuvannut Paula Paronen

Lopuksi vielä hieman viihdettä Merrin rakkaudesta lapioihin

Tahvanan tahdit

Ei nyt ihan Tahvanan ajelulle päästy eikä Tapanin tanssiaisiin niin mentiin sitten Kinkunsulatus-epiksiin. Itse jouduin talkoovuoroon juuri kyseiselle päivälle ja tiedossa oli rattoisa päivä hieman viileässä hallissa. Kerta ku joutui koko ajan paikalla olemaan niin päätin käyttää sen sitten hyvin hyödyksi. Otin molemmat koiruudet kisaamaan, siis jopa Merrin :)
Tuomarina toimi Tiina Mynttinen ja hän teki todella kivan oloisia ratoja. Olisi tehnyt mieli osallistua Kiian kanssa kaikille mutt ei nyt ruveta liikaa ahnehtimaan. Tällä kertaa järkättiin jopa kolme rataa; super-möllit, 1luokka ja 2-3 luokka. Kaikissa radoissa oli tietty kaava ja varsinkin möllirataa naurettiin oikein makoisasti etukäteen. Tiesin nimittäin aivan suoraan kuinka siinä tulee käymään...



Eli siis Merrihän meni suoraan väärään päähän putkeen kun olisi ekaksi pitänyt mennä se hyppy minkä Merri hyppäsi putkesta tullessaan. Putket on toisesta niin POP ett sinne on päästävä maksoi mitä maksoi. Ei olla vielä keritty harjoittelemaan noita vaikeampia juttuja mutt niitä ruvetaan seuraavaksi harjoittelemaan. Hieman sama juttu kävi suoralla putkella. Kun kiire on niin kova niin sitähän ampaistaan 100 lasissa myös putkesta ulos. Olisinhan voinut tietysti jättäytyä kauemmaksi putkesta ja kutsumaan mikä olisi todella pakottanut Merrin kääntymään mutt näin kävi tällä kertaa. Saipahan poika juosta ihan urakalla ja kivaa näytti olevan. Muutamassa kohdassa oli hieman epävarma kun tein takaaleikkauksen hypyllä mutt hyvinhän jäbä selvisi. Paljon on vielä harjoiteltavaa ennenkuin ollaan kisavalmiita mutt nyt mentiin vaan nauttimaan ja pitämään hauskaa.

Seuraavaksi Kiia...



Kiia meni todella hienosti kun ajattelee ettei olla pahemmin otettu mitään reiluun 1,5 kuukauteen. Kepit jätti kesken mutt olisin voinut hieman vahvistaa uudella käskyllä loppuvaiheessa. Sillein ongelma hävisi kesälläkin. Kontakti oli huomattavasti parempi mitä se on ollut viime aikoina mutt harmillisesti ei ihan kestänyt kontaktilla. Pysähtyi kyllä heti maassa mutt... Kun sen pitäisi olla 2on2off. Tietysti tässä kohtaa pitäisi syyttää taas vaan itseään etten ottanut sitä uudelleen, mutt jotenkin se olisi latistanut fiilistä. Mentiin siis loppuun asti, 5 virhpist ja 2. sija.

Noista radoista on kuitenkin hyvä jatkaa taas eteenpäin. Jäi kummastakin hyvä fiilis!

Hyvää Joulua 2010

Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,

heilahtaa kuusen katveessa tassu,

kurahtaa vihreän varjossa massu,

joulukarhu on asialla

oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,

purkki ja lahjat ja omenakilot.

Siksipä heilahtaa karvainen tassu,

siksipä kurisee massu,

että on tarpeen hetkinen vartoa,

odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun

kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy

kynttilän valo silmissä läikkyy

mieli on auvoinen, mieli on avoin

viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

Kaikille oikein ihanaa ja suloista Joulua 2010 toivottaa Shelttienergialaiset Hannele, Kiia ja Merri



Lomaaa....

Näin se päättyi jälleen yksi aikakausi miunkin elämässä; keskiviikkona 15.12.2010 oli minun viimeinen työpäivä Eekoon palveluksessa. Reilu 3 vuotta siellä vierähti. Kyllä aika menee nopeasti. Saan oikein kiittää työajanjaksoa siitä että se mahdollisti minulle kummatkin karvanaamat. Kyllä siitä työstä jotakin hyötyä on, ainakin palkkapäivästä :) Nyt meillä on lomaa tuonne ens vuoden alkuun asti, jolloin aloitetaan aivan uusia elämä uudessa paikassa.
Alunperin luulin että me muutetaan Anjalankoskelle, Inkeroisiin mutta siihen tuli eilen totaalinen muutos. Sain sähköpostiin sekä kännykkään viestin ett miut onkin hyväksytty Savonlinnaan opiskelemaan fysioterapiaa 9. varasijalta. Meinasin aivan tippua penkiltä kun luin viestin. Tiesin että on mahdollista päästä varasijalta sisään mutt en aivan luottanut siihen ettei tule sitten liian isoa pettymystä. Nyt se on kuitenkin totta! Vuoden alusta lähtien pääsen toteuttamaan itseäni ja kouluttautumaan siihen mitä on halunnut pitkään. Ja ettei kenellekään jää epäselväksi niin aion valmistumisen jälkeen erikoistua eläinfysioterapiaan :) En mie mitään ihmisiä rupea työkseni hoitamaan vaan niitä mitä rakastan kaikkein eniten eli koiria :)! Ne ovat sen ansainneet!

Nyt kuitenkin vietetään lomaa..! Nautitaan tulevasta joulusta ja uudesta vuodesta ilman mitään kaupallista hössötystä. Ainut mitä joutuu ihan oikeasti tekemään, niin on kämpän etsiminen Savonlinnasta. Onneksi siellä näyttää olevan ihan mukavasti valinnan varaa ettei tarvi mihinkään luukkuun muuttaa. Viikonlopun ajan otan tietoja ylös ja sitten maanantaina puhelimen ääreen. Pitäähän meidän kiva koti löytää!
Eilen otettiin jo ensimakua mitä tämä loma tuo tullessaan. Kiia pääsi hiihtämään pitkästä aikaan. Viime vuoden tavoin Pappilanniemessä saa käydä koirien kanssa hiihtämässä ti ja to klo 19 eteenpäin. Vaikka latu on aika lyhyt, mäkinen ja tosi mutkainen niin kyllä se paremman puutteessa menee. Koirien meno on sen arvoista. Kiia pääsi juoksemaan Lilin kanssa rintarinnan äitin tullessa narun päässä. Itse jäin tällä kertaa ladulta pois kun pidin seuraa Merrille ja yritin hehkuttaa sitä. Merri kyllä taisi saada aika hyvän kuvan siitä mistä asiassa on oikein kyse. Hirveä hinku olisi ollut muiden mukaan. Nyt meidän pitää vaan löytää sille husky-valjaat niin pääsee poikakin opettelemaan vetohiihdon saloja. Kunhan vaan päästään pikaisesti jäälle hiihtämään niin ai että sitä nautintoa :)

Nyt kun meillä on tätä lomaa niin toivotaan ettei pakkaset vaan pauku ihan niin kovasti kuin viime vuonna. Meillä olisi tarkoitus käydä treenaamassa aksailua aika ahkerasti jotta saadaan jotain ihan oikeasti aikaiseksikin. Merrille kunnon kontakti- ja keppitreenejä ja Kiialle tehostetut kontaktitreenit ja erilaisia ohjauskuvioita. Pitäisi melkein varata jo reilusti aikoja varauskalenteriin niin sitten tulisi mentyäkin. Jotenkin vaan puistattaa ajatus kylmästä hallista, hrrrr. Onneksi sentään siellä ei tuule! Saa nähdä millaisissa oloissa me treenataan koko kevätkausi kun muutetaan Savonlinnaan. En oo yhtään vielä katsonut mikä meininki siellä oikein on. Kuulemma siellä kuitenkin harrastetaan agia. Se mikä taso sitten on niin se jää sitten nähtäväksi. Nyt kuitenkin treenataan vielä meidän tutussa hallissa kun vielä voidaan.

Onnea Mersumies!

Aivan ensimmäiseksi, onnea miun ihanalle mini-Mersumiehelle, Merrille 1-vuotis synttäreiden johdasta näin Lucian-päivänä. Muistan vielä kuin eilisen sen hetken kun ekaa kertaa luin kasvattajan sivuilta 4 merlen ja yhden trikin syntyneen maailmaan. Pitkään sitä jännitettiin tuleeko Merri juuri meidän iloksi mutt kyllä sitä kannatti odottaa. Merri on aivan super ihana ja juuri sopiva meidän poppooseen.
Onnea myös muille sisaruksille!

Sitten meidän muihin saavutuksiin! Viikonloppuhan me vietettiin Helsingissä messarissa järjestetyissä näyttelyissä. Lauantaina oli Helsinki Winner ja sunnuntaina Voittaja -10, molempina päivinä oltiin kehässä. Lauantaina tuomarina toimi Johan Juslin. Jos olisin tiennyt ilmoittautuessa hänen maineensa niin olisin jättänyt väliin. Ei ole mikään kehuttava tuomari. Ei onneksi ollut ihan niin paha mitä pahimmat tarinat kertoo, mutt en nyt kyllä välttämättä kehu häntä tuomarina enkä vie uudelleen. Mutt jokainen vetää oman johtopäätöksen hänestä ja toimii sen mukaan. Merri touhuili kehässä välillä hieman pöhkösti kun kaverit oli tällä kertaa niin paljon mukavampia kuin kehässä oleminen. Tämä kaikki alkoi siitä kun meidän häkin vieressä oli tosi kiva soopeli-junnu-uros ja hänen omistajan kanssa sitten odoteltiin kehään menoa. Merri ja tämä toinen uros ystävystyivät ja olisivat niin mielellään ruvenneet leikkimään. Peppu pystyssä molemmilla ja sivuille pomppimista. Joo sitä samaa oltais haluttu sitten tehdä kehässäkin. Onneksi ei nyt mitenkään ihan katastrofiksi mennyt mutt ei ihan superhyvinkään. Juostessa vilkaisi muutaman kerran taakseen ett tuleeko kaveri mukana vai kuka siellä takana nyt olikaan. Pöydällä oli sitten aivan ok vaikka tuomari aivan oikeasti kopeloi ja nosteli monta kertaa takaosasta. Pallien kattomisen jälkeen Merri jo hieman vilkaisi taaksepäin ett mitä sä teet. Onneksi jalat ei pahemmin liikkuneet. Ilme kyllä kertoi kaiken ett häntä on nöyryytetty kun tollain ronkitaan ja nostellaan. Edes takaisin juostessa piti hieman katsella ett missäs se kaveri nyt olikaan ja seisoessa ei mitenkään haluttu kestää paikoillaan. Piti itse käydä ihan maahan polvilleen ja esittää seisominen sitten niin. Ei oo vielä tähän mennessä kertaakaan tarvinnut mutt kestihän paikallaan. Meitä junnuja oli vain 3, me saatiin EH, toka sai ERIn ja kolmas H. Tuloksena oli EH ja JUN2. Junnujen HkiWinner oli myös ROP (Blomlane's True Blue).

Sunnuntaina oli sitten revanssin paikka. Oltiin aikaisin aamulla jo kehän reunalle jotta saatiin hyvät paikat. Yö oltiin Tikkurilassa hotellissa ja sieltä selvittiin 20 min messariin. Sai ajella klo 7 aikaan ihan rauhassa eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Kasin aikaan aamulla tilanne olikin aivan toinen, häkkialue oli jo aivan täynnä. Onneksi meillä ei ollut hätäpäivääkään kun hyvä paikka oli jo varattu häkille sekä penkit.
Tuomarina sunnutaina toimi norjalainen Gro Svandalsflona. Aivan upea naistuomari. Niin ystävällinen, kannustava ja asiallinen. Arvostelupöytä oli laitettu tuomaripöytään aivan kiinni joten itse sai kuunnella kaiken mitä tuomari sanoi ja hän perusteli kaiken sanomansa. Varsinkin ne ketkä saivat EH tai H niin hän todella selitti että miksi.
Tällä kertaa Merri käyttäyi todella upeasti kehässä. Liikkui hyvin ja seisoi nätisti paikoillaan. Pikkaisen pöydällä tahtoi kroppa hieman vääntymään ja pikkaisen sivuaskeleita tuli pöydän reunaan. Vissiin muisti edellisen päivän kopeloinnit. Meidät tuomari seisotti pöydällä koko arvostelun ajan ja silloin Merri seisoi kuin vanha tekijä, kroppa suorassa ja arvokkaasti. Koska pöytä oli aivan tuomarin pöydässä kiinni niin kukaan ei päässyt etukäteen pöydälle vaan jokainen meni sinne tuomarin kanssa. Jokainen sai kokeilla ekan koiran kirousta :) Tuomari tykkäsi Merristä todella paljon ja saatiin ERI.
Junnuja oli 7 ja vain 3 sai ERIn. Junnuvoittajaksi tuomari valkkasi siron soopeli-uroksen (Request Look Forever), me oltiin toinen ja eilinen ROP oli kolmas. Kaiken kaikkiaan vain 6 urosta sai ERIn. Hyvin moni sai EH:n, oikeastaan kaikki nuorten ja avoimessa luokassa. En sitten käynyt kyselemässä mitä arvosteluissa luki. Muutamat saivat jopa H. Paras uros kehässä voiton vei valiouros Mainland 's Powerpoint josta tuli myös ROP, me oltiin sitten taas PU4 ja saatiin taas varaserti. Juniorvoittaja sai sertin. Oltiin jälleen todella lähellä!
Tuomari kävi vielä sanomassa meille kuinka upea Merri on. Pitää antaa vain aikaa kehittyä ja karvan vaihtua niin sitten on todella upea. Vuoden päästä ollaan sitten tosi Hulppeita :)

Päivitystä

En ollakaan taas vähään aikaan päivitetty mitäs kaikkea sitä ollaan oikein touhuiltu. Oma moka oma moka! Jotenkin tuntuu ett aika vaan kulkee eteenpäin ja sitä kerkiää käymään lenkillä ja töissä. Onneksi siihen tulee kohta muutos kun minun viimeinen työpäivä on viikon päästä. Sitten alkaa 2,5 vkon loma ja sitten suunnataankin koiruuksien kanssa uusiin maisemiin. Aloitan koulun :), mutta en ole vielä aivan sata varma missä me olemme vaikka tammikuun lopussa. Alustavasti me muutamamme Anjalakoskelle kun menen opiskelemaan valokuvausta. Siihen voi kuitenkin tulla muutos jos pääsenkin Savonlinnaan opiskelemaan fysioterapiaa 9. varasijalta. Sitten me mennään Savonlinnaan :D.

Koiruuksien kanssa ollaan pyritty käymään ainakin se kerran viikossa hallilla mutt pitäis potkaista itseään nilkkaan kun sekään ei ole aina ihan onnistunut. Merrin kanssa ollaan kyllä käyty viikkojunnutreeneissä, mutt Kiia on nyt saanut viettää hieman lomaa. Ehkä tekee ihan hyvää sillekin hieman huilia, vaikk sillä on kyll aika paljon energiaa. Se taitaa olla sitä shelttienergiaa!
Tänään meinattiin mennä hallille mutt sitten sain Kiialle rokotusajan juuri puolille päiville niin jäi sitten sekin. Taidetaan ottaa ihan pikkujuttuja ihan tässä kotipiirissä. Kunhan ekaksi selviää noista lumitöistä.
Merrin treenit olis huomenna ja sen kanssa on kyllä niin ihanaa touhuilla. Merrillä on aivan uskomattomasti energiaa ja tekemisen meininkiä. Miulla on tässä joulukuun aikana tarkoitus opettaa koirille (sekä itselle) kunnolla eri ohjauskuviot; pakkovalssi, twist, backlap, jaakotus, saksalainen. Niillä kuvioilla selviää loppujen lopuksi todella pitkälle joten niistä lähdetään. Tietysti rinnalla menee kontaktien opetus molemmilla ja Merrillä kepit. En ole vieläkään hommannut niitä kaaria mutt eiköhän sekin homma hommaannu tuossa ens viikolla :) En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa niitä hommata. Kerran olin jo klikkaamassa ett tilaan mutt sitten siinä kysyttiin kuinka paksu pujottelukeppi on niin se tyssäsi sitten siihen. Ei pystynyt nousemaan penkistä ylös. Seuraavalla kerralla mittaan sen etukäteen niin sitten ei estä enää mikään :D

Nyt kun ollaan otettu hieman vähemmin agia niin ollaan keskitytty hieman lihashuoltoon. Molemmat koirat ovat käyneet fyssarilla hierottavana. Kiialla oli syksyllä etureidet jopa hieman jumissa mutt nyt ei ole onneksi ollut oikeastaan pahemmin mitään jumejakaan, ihanaa. On ollut todella kiva katsoa miten Kiiakin on tottunut hierottavana oloon. Ei tarvi enää tehdä muuta kuin istua vieressä ja välillä vain kääntää pää takaisin mattoon. Merrin kanssa olikin sitten kädet täynnä työtä. Jätkän eka oma hieronta kerta. Kaikki oli tietysti uutta ja ihmeellistä niin eihän sitä nyt ois millään malttanut kestää paikoillaan. Pari tuntia paikoillaan on jo huima juttu. Muutaman kerran Merri on ollut mukana Kiian hoitokerralla ja silloin toinen on ollut tyynesti häkissä katselemassa. Eiköhän se Merrikin seuraavalla kerralla jo muista ett siinä pitää olla nätisti ja vain nauttia. Vielä kun selviäisi itsekin hierontapöytään niin hyvää tekis.

On ollut aivan ihanaa kun on nyt ihan oikeasti lunta. Koirat ovat aivan haltioissaan kun on päässyt leikkimään ja juoksemaan lumeen. Lumipallojen kiinniottaminenkin sujuu kuin vanhoilla tekijöillä. Tietysti myös lumikolan ruoppaaminen ja lapion kyttääminen. Ja mikä parasta, lumihangessa tarpominen on vaan niin hyvää lenkkeilyä, jopa omistajalle. Ollaan paljon käyty pelloilla ja niityillä sekä metsässä lenkkeilemässä juuri siitä syystä ett pääsee ihan kunnolla painelee menemään. Ohessa on kuvia mitkä on otettu Taipalsaarella.

Viikonloppuna ollaankin sitten Merrin kanssa Messarissa, jännittää!!!!

Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!




Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!




Finlandia-hymni

Merlet liitää...

Tällä viikolla ollaan todella nautittu talvesta ja kylmyydestä :) Huh huh... on melkein nassu jäätynyt tuolla ulkona. On saanut ihan kympillä laittaa päälle ett tarkenee. Koirillakin on ollut viime päivinä puvut päällä kun mittari on näyttänyt -14 ja siihen lisätään todella kova tuuli. Hrrr!!!

Treenaamassa ollaan käyty tällä viikolla parisen kertaan. Treeneissä ollaan keskitytty enimmäkseen Merriin joten treenit on ollut Kiialle ehkä hieman helppoja mutt niissä on sitten hyvä keskittyä pikku jippoihin :)

Keskiviikkona käytiin ottamassa vasemman puoleinen radan pätkä ihan sillä ajatuksella ett Merri toimii myös miun oikealla puolella. Tahtoo aina välillä punkea väkisin takaisin vasemmalle puolelle. Tuossa pätkässä ei ollut mitään ongelmaa vaan meni tosi upeasti. Kokeiltiin myös käänteisessä järjestyksessä johon heitin myös ekaa kertaa takaaleikkauksen hypylle. Otettiin pari kertaa avustettuna lelun kanssa jotta Merri tajuaa kääntyä oikeaan suuntaan mutt onneksi on fiksu poika. Pari lyhyttä kertaa jonka jälkeen pystyikin ottamaan koko radan myös takaaleikkaukselle. Hyvä Merri!

Eilen sitten tehtiin toinen rata. Siinä huomasi selvästi miten Merri tahtoo hakeutua koko ajan miun vasemmalle puolelle. 4 hypyn jälkeen tein valssin niin johan jäbä oli vasemmalla puolella ja meni 5 hypyn ohi suoraan putkeen. Ei noin! Otettiin kinkkua kourallinen ja otettiin käteen-tulemis-harjoituksia. Onneksi omaa jälleen fiksun miehen niin parin kerran oton jälkeen Merri jo tajusi huomattavasti tiukentaa hyppyään ja tuli juuri oikein oikealle puolelle. Tuo on kyllä todella tärkeä juttu mikä pitää ruveta todella opettamaan. Merri on onneksi oppinut ensin irtoamaan niin on paljon ihanampi ruveta opettamaan tuota käteen-tulemista. Kiialla asia oli juuri toisinpäin ja se on paljon vaikeampaa. Kiia toimi pätkällä kuin ajatus ja sain todella siinä kokeilla eri juttuja.
Kokeiltiin Merrin kanssa vielä keppejä ja kokonaista puomia Merrin ollessa irti. Kepit meni todella upeasti kun otettiin suora lähestyminen. Avokulmat ei tahdo vielä oikein onnistua joten malttia pitäisi saada molemmille. Merrillä on aivan uskomaton tekemisen meininki ett sitä on niin huippu katsoa. Malttia pitäisi kyllä kehittää niin pysyisi joissain asioissa keskittyminenkin pidempään. Keppien kanssa se on ollut hieman ongelma kun Merri ei tohkeissaan tahdo kestää kovinkaan montaa toistoa vaan sitten tulee roiskimisia. Ekalla kerralla menee todella hienosti ja ehkä vähillä verkoillakin mutt jos otetaan enemmin toistoja niin sitten pakka hajoaa ja ruvetaan roiskimaan. Oon edelleen hommaamassa niitä kirkkaita kaareja mutten ole jostain syystä saanut aikaiseksi. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni :)
Puomia otettiin myös siis eka kertaa Merrin ollessa irti. Pikku mies uskalsi mennä todella hienosti puomin. Hienoa! Nyt pitää vaan odottaa hieman lauhempia kelejä, sillä puomin pinta on muuttunut hieman liukkaaksi niin en oikein uskalla riskeerata mitään Merrin kanssa. Purettuna voin ottaa uudemmalla puomilla, joten todellakin kontaktiharkoiksi menee. Ehkä se ei ole mikään huono juttu. Kisaamaan päästään vasta kesällä niin kyllä me keritään se puomikin harjoitella kokonaisena vaikka kuinka monta kertaa.

Mutta ei muuta kuin Hyvää Hoosiannaa!

Huomio

Syksyn pimeydet ovat jälleen saapuneet luoksemme. Onneksi nyt sentään on satanut maahan valkoinen lumi mikä valaisee aivan uskomattomasti pimeää vuoden aikaa. Meillä on ollut koirilla aina huomioliivit, Hurtta-merkkiset. Käytän niillä jopa huomioliiviä enemmin kuin itselläni. Tyhmää mutt tärkeysjärjestys sekin :)

Kävin tuossa vähän aikaa sitten ostamassa kummallekin koiralle uudet huomioliiivit, Hurtta Lifeguard mallistosta. Näin tuotteita jo silloin Lahden näyttelyssä, mutta en voinut ostaa niitä sieltä kun ei ollut Kiiaa mukana. Kiialle olisi kyllä mennyt vielä oikein hyvin se meidän vanhakin mutt Merrille se ei ole sopinut koskaan kovinkaan hyvin. Vanhassa mallissa kiinnityshän on erittäin yksinkertainen eli remmi vatsan alta ja kiinni. Joo Kiialla toimii tosi hyvin kun sillä on sileä vatsa. Merrin vehkeet tuppas aina olemaan väärässä kohdessa, tai voisko sanoa ett liivin kiinnitysnaru on väärässä paikassa. Muutenkaan liivi ei meinannut koskaan kestää kunnolla paikallaan vaan se roikkui aina toisella kyljellä. Halusin vihdoin sellaisen liivin mikä ihan oikeasti kestää paikallaan eikä sitä tarvi olla koko ajan oikomassa ja laittamassa paremmin. Me nimittäin käytämme liivejä melkein koko tämän pimeän talviajan, jopa päiväsaikaan. Nää meidän pikkuiset harmaahapsit tahtoo "hukkua" aina välillä tuonne lumen keskelle, varsinkin lumimyräkän aikana :)

Kuvissa Merrillä pinkki ja Kiialla keltainen liivi. Merrille tietysti jouduttiin taas tekemään pieniä muutoksia liivin mahaosaan kun taas tuli vastaan nämä urosten pikkuominaisuudet. Vatsakappaleeseen tehtiin kriittiseen osaan sellainen U-muotoinen reikä mikä mahdollistaa sitten taas hyvin reviirin merkkaamisen :)
Hurtta Lifeguard-mallistossa oli 3 erilaista mallia huomioliiveistä niin me otettiin niistä se kaikkein Pro eli kiinnitys on vetoketjulle selästä. Koirat näyttää aivan siltä kuin niillä olisi paidat päällä. Mutt tarttee kyllä sanoa ett nyt kestää kyllä liivit päällä ja paikoillaan. Ei oo kertaakaan tarvinnut asetella niitä. Laittaa vaan päälle ja menoksi. Liivien hyvä puoli on myös se kun niissä on fleecevuori niin se myös hieman lämmittää. Eikä ole ainakaan vielä kerännyt lunta vatsakappaleeseen vaikka tänäänkin juostiin pelloilla lumessa. Hyvä ostos ja hintansa veroinen! Vanhat pysyvät myös maisemisssa, sillä ajattelin pitää niitä vaikka Back-on-Trackin päällä.

Lopuksi vielä videopätkä missä Merri ja Kiia esittelevät uusia liivejään todella syyspimeässä taskulampun valokeilassa.

Kaikille oikein turvallista pimeää aikaa, laitetaan omat kullat näkymään!

Paluu ykkösiin

Starttasin eilen pitkästä aikaan agilityn ykkösluokassa. Partnerina ei tietysti ollut Kiia, eikä vielä Merrikään vaan Lili. Olin heikkona hetkenä luvannut ett voin ohjata Liliä muutaman startin verran tän vuoden puolella kun Stiinalla ei ole tän vuoden lisenssiä. Koska Kiian kanssa noustiin kolmosiin niin sen kanssa ei tarvinnut kisata meidän omissa LAU:n kisoissa niin jäi sitten paljon enemmin aikaa Lilin kanssa. Päätin pitkän pohdinnan jälkeen ett startataan kahdella radalla, agilla ja hyppiksellä. Vierastin ajatusta kolmesta radasta, koska minulla oli iltapäivävuoro talkoissa, mutt näin jälkikäteen ajatellen olisi mennyt ihan kevyesti se kolmaskin rata. Kun vauhtiin pääsee niin ei millään halua lopettaa :)

Eka rata. Tuomarina Sami Topra



Jälkikäteen jäi aivan sairaasti häiritsemään tuo Aan jälkeinen liian tiukka valssi mikä oli syynä Lilin kieltoon. Kun pässi ohjaaja ei osaa niin ei se sitten osaa. Onneksi tiedostin ongelman niin seuraavalla kerralla osataan sitten paremmin :) Keinulla tietysti hieman epäröintiä. Keinu oli todella jäykkä ja se narisi todella pahasti. Koska Lilillä keinu on ollut hieman epävarma niin päätin hieman avittaa painamalla sen nopeammin alas jottei tarvi kuunnella narinaa puolta päivää. Todella hienosti Lili kuitenkin meni koko loppuradan, edes loivasti seinään päin menevät kepitkään eivät tuottaneet ongelmaa. Hyvä Lili, upeaa.

Toka rata, hyppis. Tuomarina Allan Mattson



Hyppiksellä päästiin sitten jo juoksemaan hieman paremmin. Tällä kertaa olisi tarvinnut hieman tiukempaa linjaa mikä ekalla radalla oli liikaa. Hyppy nro 9 olisi pitänyt tehdä puolivalssi mutt ei todellakaan tullut mieleenkään kun vasta jälkikäteen. Lilillä on ollut paha tapa välillä tulla esteistä ohi juuri tuollaisissa tilanteissa mutt enhän minä sitä tullut ajatelleeksi. No nytpähän tiedän :) Hypyt oli kyllä äärimmäisen ilmavia ja mahtavia loikkia. Eteenpäin mentiin niin ett huh huh. Upea koira tuo Lili.

Stiinalle kerroin ett koira on todella valmis heti ens vuonna. Keinu vaan pikaisesti kuntoon niin sitten tahkotaan tuloksia. Maksi-koiraa ohjaamalla oppii kyllä agilityssä eniten. Jos sais Lilin kanssa mennä ratoja enemminkin niin varmasti oma ohjaus paranisi Kiian ja Merrinkin kanssa kummasti. Nyt ei auta muu kuin seurata tarkasti vieressä ja välillä käydä ryöstämässä Lilin treenikaveriksi. Kiitos Lilillä, oli superhieno ja mukava päivä!

Kun omistaja rilluttelemaan lähti...

Adam tuli Suomeen 6.12 ja eihän sitä ihmettä ja kummaa voinut jättää väliin. Stiina varasi meille liput kädet täristen ja sydän kurkulla niinkuin varmaan hyvin moni muukin. Kiitos Stiina, se onnistui!

Eihän sitä nyt voitu ihan miten tahansa matkaan lähteä. Pitihän sitä virittäytyä kunnolla tunnelmaan, kuunnellen musiikki ainakin viikon ajan ja tietysti se rekvisiitta. Kerrankin sai pukeutua ihan kunnolla! Tää on tätä koiran omistajan arkea kun ei meinaa tuulipuvun housuista päästä eroon ei sitten mitenkään. Viikolla piti käydä kaupungilla ostamassa julmettu määrä kaikenmaailman käätyjä ja hepeneitä.

Lauantaina koirat käytettiin aamulenkillä ja sitten valmistautumaan. Hiukset, aargh, hiuslakko loppui. No kunnon tupeeraukset vaan kehiin. Meikkiä ihan reilulla kädellä ja tekoripset. Räpsy-räpsy! Vaatteet päälle ja menoksi! Pikkaisen porukka ihmetteli kun hyökkäs abc:lle hieman erinäköisenä :) Hih! No antaa porukan ihmetellä!

Hesaan saavuttiin oikein innokkaalla mielellä ja keikalle oltiin kunnolla valmistauduttu eväiden keran niin jaksettiin oikein hyvin jonottaa parisen tuntia ennen kohokohtaa.

Itse keikka oli todella hieno! Puolessa välissä jouduin hieman ottamaan takapakkia taaemmas yleisön sekaan kun rupesi ahistamaan ihmisten tunkeminen ja kun ei nähnyt enää mitään. Takaa näki ja kuuli todella hyvin. Fiilis oli mahtava ja se kantoi loppuun asti. Kyllä kelpasi lähteä takaisin ajelemaan yömyöhään ja keskittymään tulevan päivän agikisoihin. Se miten siellä kävi onkin kerrottu jo :)

Hyvä Adam, rules!

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin kannattaa mennä ihan jonnekin muualle kuin täällä päin Suomea. Käytiin aamulenkillä Korkea-ahossa metsälenkillä. Tunti meni kevyesti "upeassa" marraskuun säässä. Itselle ja koirille piti pukea huomioliivit päälle, sillä onhan vielä hirvenmetsästyskausi käynnissä ja tiedä miksi noita koiria vielä voi luulla.

 Metsä on aivan ihanaa "menninkäismetsää" suurimmaksi osaksi eli kuusia ja sammallikkoa silmän kantamattomiin. Silti se ajatus siitä ett karhut on liikkunut aivan siinä lähellä saa aivan puistattamaan. Niin kävi nytkin. Koko ajan vilkuilu ympärilleen, kuulosteli paikoitellen, tutkiskelin koirien reaktioita ja yritin itsekseni pitää mölyä yllä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä mitään kuulunut. Ei edes pikkulintujen ääntä, mikä oikeeastaan vain pahensi omaa hermostuneisuutta. Yritä siinä sitten elehtiä rennolta ja sanoa koirille ett mennään vaan. Hakkuualueella oli tosi kiva kävellä kun siellä näki kauaksi. Melkein hermo lepäsi. Sitten taas takaisin metsään. Parissa kohdassa jouduttiin kävelemään polkua minkä kummallakin puolella oli tosi tiheää pusikkoa, siinä kohtaa hieman ahisti vaikka koirat olivatkin aivan rentoja ja riekkuivat kepin kanssa.

Takaspäin tullessa en oikein tiedä mikä siinä yhdessä kohdassa on mutt Merri on näkyvinään tai kuulevinaan aina siinä jotain. No nyt kävi aivan sama juttu. Häntä pystyyn ja pöhinällä eteenpäin. Loppujen lopuksi rupess ihan huutamaan, jollekin. Siinä kohtaa piti ite hieman pysähtyä ja ihan oikeesti kuunnella ryskääkö mikään metsikössä. En todellakaan kuullut mitään mutt ilmeisesti siellä jossain joku oli kun kummatkin koiruudet olivat nenät pystyssä samaan suuntaan. "Rennosti" vaan töppöstä toisen eteen ja kohti seuraavaa hakkuualuetta missä auto jo odottelikin. Onneksi koirat jo vähän matkan päästä ottivat taas kepin ja rupesivat nahistelemaan siitä, huh! Heti kun päästiin taas aakeelle laakelle niin pystyi taas nauttimaan kävelystä ilman ett tarvii koko ajan vilkuille ympärille. Ei siellä metsässä varmaan ollut peuraa tai hirveä kummempaa mutt tulin kyll siihen tulokseen ett seuraavan kerran jos sinne mennään niin silloin saa olla reilu puoli metriä jo lunta ja pakkasta. Onpahan karhut menneet jo talviunille.

Viikolla käytiin Savitaipaleella metsässä hiippailemassa niin siellä sai kävellä oikein rennolla mielellä. Niillä kohdin ei ole kukaan nähnyt karhua ja siellä on asutusta aika lähellä. Metsä oli oikeastaan peltojen keskellä ja kunnon maaseutua ympärillä. Ainut mitä varoa niin oli se ettei liukastunut jäähän. Oli ollut pakkasta parina yönä!

On kyllä mielenkiintoista verrata millaisia Kiia ja Merri ovat metsässä liikkuessaan tai sitten vaikka pelloilla/niityillä. Metsässä sitä mennään kiltisti polulla ja nahistellaan korkeintaan vain kepistä. Pellolle/niitylle päästessään hanat auki. Silloin spurttaillaan sen minkä käpälistä pääsee ja tehdään tosi isojakin kaarroksia. Ilmeisesti aakeella paljon kivempää kun näkee kaikkialle ja on tasaista :) Käy se kyllä miulle kun oon ihan samanlainen. Välillä on kuitenkin hyvä käydä metsässä juoksentelemassa ja hyppimässä sammallikossa puunrunkojen ja risujen yli. Harmi vaan kun silloin joutuu itsekin menemään sitä tekemään ett saa koirat poikkeamaan polulta tai metsätieltä. No onhan tietysti aina keppien heitto!

Kuninkuusluokkaan...

Kyllä se sieltä vihdoin ja viimein tuli :) Kyllä nyt on niin helpottunut olo!
Käytiin Kiian kanssa tänään Imatralla vetäisemässä yksi agirata Tuija Kokkosen tuomaroimalla radalla. Kisat pidettiin Imatran Urheiluratsastajien maneesissa ja pikkaisen jännitti kuinka Kiia käyttäytyy sisätiloissa. Yleensä nimittäin kaikenmaailman hallit ja kasvihuoneet ovat olleet pikkaisen hankalia kun Kiia yhdistää ne meidän omaan halliin. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennyt niin vaan kaikki meni lähes nappiin. Tulos oli kyllä aivan nappiin eli 0-voitto, se kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin. Kyllä sitä ollaan metsästettykin! Kaksi ekaa LUVAa tuli heinäkuun lopulla ja näin kauan meni ennenkuin viimeinen irtosi. Kuitenkin meidän tavoite täyttyi eli kolmosiin tän vuoden puolella, huh.

Agirata

Meillä oli tavoitteena lähteä tekemään todella rennon-letkeetä suoritusta ilman minkäänlaisia paineita. Pikkaisen kuitenkin nosti paineita kun edellinen koirakko teki 0-tuloksen ja meitä oli medeissä vain me kaksi eli meidän pitäisi yltää vähintään samaan ja paremmalla ajalla.
Annoin Kiialle aika voimakkaan paikka-käskyn kun se on aina silloin tällöin hieman varastanut. 3 hyppy oli lievästi takaakierto jonka jälkeen miulla oli tarkoitus tehdä valssi mutt jouduin niin tarkasti viemään ja keskittymään ett Kiia menee takaa. Se näytti jotenkin epävarmalta niin jäi sitten se valssikin tekemättä vaikka aikaa olisi ollut vaikka tehdä kaksi. Sitten en edes tehnyt takaaleikkausta kun Kiia olisi saattanut kääntyä ympäri jota en todellakaan halunnut. No puomi meni sitten vähän opettamiseksi kun sen piti kestää siellä hieman pidempään kun tein valssin sitten siinä. Aan kontaktiin en oo ollenkaan tyytyväinen kun Kiia kyttäs ihan koko ajan miuta ja tuli alas sivuttain. Onneksi sentään tuli alas asti eikä loikannut puolesta välistä. Harjoituksissa kontaktit menee tosi upeasti mutt kisoissa, huoh. No onneksi ei tullut puolestä välistä. En oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekisin.
Keppien jälkeen en taaskaan tiiä mikä ihme oikein jumitti omassa päässä. Oli tarkoitus mennä hyppyjen välistä ja tehdä valssi, sen jälkeen twistata ja lähettää putkeen. Joo sitä ei todellakaan tapahtunut. Jäin taas vaan katselemaan hyppyä ja lähetin hypylle. Aattelin pikaisella ajatuksella pyöräyttää Kiian siivekkeen ympäri jotta saisi aivan täysin suoran linjan putkelle. Kiia ei kuitenkaan noteerannut vastakättä vaan loikkasi aivan järkyttävän huiman loikan hypyn yli. Siinä iski sitten paniikki ja "todella hieno" vippaus tuli, aivan vahingossa :) Onneksi siitä selvittiin, huh! Pelkäsin jo ett se hyppää esteen takaisin kun jähmetyin paikoilleni, tyhmää! Seuraava paniikki iski jälleen keinulla. Itse tulin siihen aika hiljaisella vauhdilla ja painotin odota-käskyä muutamankin kerran. Silti Kiia pyyhälsi aivan kärkeen asti ja sai kun saikin itsenä pysäytettyä. Lentokeinu oli todella lähellä. Loppu oli sitten kivaa pyörähtelyä ja valssaamista :)

Paljon on vielä tekemistä ja treenaamista ennenkuin kolmosen-kisoihin startataan. Kaarrokset pienemmiksi ja nuo kontaktit. Saan varmaan enemmin harmaita hiuksia niistä mutt pakkohan niitä on vaan jauhaa. En todellakaan kohta oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekis, nimittäin nykyinen meno on jo niin karseeta katsottavaa. En oikein pysty edes juoksemaan radalla kun muuten Kiia roiskii kontaktit oikein urakalla sanon mitä sanon sille kontaktilla. Nykyään meillä on kontaktialusta muistuttamassa ja etupalkka jossain 4 metrissä. Kyllä se harjoituksissa toimii. Kiia juoksee kontaktille vauhdilla ja pysähtyy. Katsekin pysyy lähes koko ajan eteenpäin. Mikä siinä sitten on kun mennään kisoihin niin silloin sitä kytätään miuta ja ei pysähdytä. Onneksi meillä on sunnuntaina Tuijan valmennus vikan kerran tänä vuonna niin hän saa kertoa miulle kunnon vinkkejä. Tästä asiasta tulee meidän todellinen mission!

Karvaiset parfyymit

(Amarantes) Shaal Nur alias Kiia

(Amarantes) Ypno Newday

alias Merri

Niin ylpeä!

Merri näytti taas kaikille miksi hän on niin suloinen ja ihana ja komea ja mahtava ja upea!
Ensiesiintyminen Lahden junnukehässä ei voisi (melkein) mennä paremmin. Tuomarina oli norjalainen Mette Tufte.

Tuomari vaikutti todella mukavalta. Heti ensimmäiseksi hän kätteli kaikki koirakot ja toivotti hyvää huomenta. Sitten moikkasi koirat jonka jälkeen juostiin pari kertaa kehää ympäri. Onneksi oltiin Merrin kanssa ensimmäisiä sillä me saatiin juosta reippaasti kun muut vaan matelivat lähes kävelyvauhtia. Sitten vaan pöydälle. Sain asetella Merrin aivan rauhassa pöydälle, jonka jälkeen tuomari vasta tuli tutkimaan. Itse hieman yllätyin kun sainkin asetella, koska normaalisti tuomarit eivät odota yhtään vaan hyökkäävät suoraan kimppuun. Merrikin hieman ihmetteli miksi pitää seisoa paikallaan eikä kukaan sorki. Pikkaisen kroppa vääntyi sivulle kun tuomari tutkiskeli, onneksi kuitenkin jalat pysyivät paikallaan. Merri on ilmeisesti tottunut näihin suoraan-kimppuun-tuomareihin eikä mihinkään sievistelijöihin.

Liikkeet meni todella hienosti. Kehään oli laitettu punaiset matot mitä pitkin juostiin. Aluksi hieman kauhistelin asiaa mutt todellisuudessa ne toimikin todella hienosti. Kaikki juoksivat täsmällään samaa rataa ja näyttihän se hienolta kun mentiin mattoja pitkin. Muutaman kerran Merri haukotti oikein makoisasti mutt ei se muuta kuin naurattanut. Voi toista, vissiin hieman väsytti aikainen herätys! Täältä löytyy pätkä liikkeistä.
Pöydän edessä seisominen ei ihan sujunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Otin eka kerran karvaisen vinkuhiiren mukaan koska sen avulla Merri on malttanut seisoa paremmin ja kauempana. Nyt vissiin häiriötä oli kuitenkin sen verran ett meinasi tulla liian lähelle. Muutamissa kuvissa näkyykin kun takajalat pyrkii peffan alle.

Olin juuri korjaamassa Merrin asentoa kun vaaleanpunainen nauha lykättiin naamani eteen. Haa Kiitos! Meitä junnuja oli 10 ja me oltiin ainoita ketkä saivat ERIn. Muut sai EH ja kaksi jopa H:n. Eli JUN1 plakkarissa.
Paras uros kehässä meitä oli 7, me, 3 avoimen urosta ja 3 valiota :) Loppujen lopuksi meitä oli me, Pikikuonon Brad Pitt ja joku avoin ja joku valio. Vaihdettiin Bradin kanssa paikkaa, se paalupaikalle ja me neljänneksi.
Lopputulokseksi ERI PU4 ja vielä Vara-Serti :) Ei hullummin ollenkaan! Hienoa Merri, Upeaa!!! Oon niin ylpee!!!

Arvostelu löytyy näyttelyt-osiosta!

Kummaa arkea

Taas ollaan päästy maistelemaan sitä ei-niin-ihanaa-arkea. Juuri kun alettiin toipua Kiian vatsa-pöhöstä niin Merri päätti sitten aloittaa ripulikierroksensa. Torstai ja perjantai välinen yö ravattiin taas ulkona. Pitkän miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen ett Merrillä oli torstaina niin vauhdikas iltapäivä ettei tainnut pysyä enää masu mukana. Koko päivän olivat touhunneet jotain ulkona muorin kanssa, sitten illalla agiliitämään jossa taas vauhtia riitti aivan tarpeeksi (juotiin vettä puolessa välissä ahnaasti ja alkuosiossa kontaktin palkkaus kinkulla), treenien jälkeen piti päästä uuden treenikaveri shelttitypy Tupun kanssa juoksemaan ja viimeiseksi kotona saunaan missä ei voi vain rauhoittua vaan pitää olla kärppänä löylykauhaan. Tästä edes hieman rauhoitetaan tahtia ett saa omistajakin nukkua jossain välissä univelkansa pois. Toivon mukaan masu tulee jälleen kuntoon keitetyllä kanalla ja Attapectillä, viimeeksi auttoi todella nopeasti.

Päivitys 2.11.2010
Käytiin 1.11 maanantaina lekurissa Merrin kanssa kun taas saatiin juosta ulkona edellinen yö ripulin takia. Attapect ei ainakaan tällä kertaa tahtunut auttaa. Lääkäri epäili ihan stressiperäistä ripulia ja siihen lääkkeeksi viikko i/d-ruokaa. Onneksi Kiialta oli jäänyt niin ei tarvinnut ostaa uutta säkkiä. Saatiin myös ohje syöttää seuraavat 3kk Royan Canin Castro *jotain* eli vain eläinlääkäriltä saatavaa ruokaa todella herkkävatsaisille. Otettiin kaikenvaralta pissanäyte missä näkyi bakteereja ja punasoluja eli virtsatietulehdus. Se on myös saattanut aiheuttaa vatsavaivoja kun pissa-bakteereja on päässyt väärään paikkaan. Siihen vielä antibiootit. Merri on vuorokaudessa "toipunut" todella hienosti. Viime yönä piti muutaman kerran käydä ulkona mutt silloin tavara oli kiinteää ja mieli oli Merrilläkin paljon parempi. Jaksoi heiluttaa häntääkin sisälle tullessaan ja tuli tyytyväisenä viereen nukkumaan. Näillä mennään eteenpäin. Pääasia että homma hoituu.

Muuten meillä eleillään aivan normaalia koiraperheen arkea. Aamulla herätään siihen kun joku tuhisee kaunalossa, häy'äilee herättyään, viruttelee omistajan jalkoja vasten pyytäen ruokaa ja samalla yrittää ilmiselvästi kiskoa pyjamahousuja jalasta. Aamiaisen jälkeen pienet painit kaverin kanssa, pikaunet ennen lenkkeilyä, matchoilua aamulenkillä, riekkumista ja kaikkea sellaista kivaa. Illalla sitten ravistellaan lakanasta ylimääräiset hiekat lattialle ja hyökätään peiton alle, samalla joku loikkaa viereen nukkumaan ja toinen tuhisee omassa pesässään sängyn vieressä. Kyllä on turvallinen olo kun on kaksi henkivartijaa aivan vieressä, varsinkin kun molemmat näkevät iltaisin pimeässä mörköjä :)

Tää on sitä perus-koiraperheen arkea!

Kuvassa hieman mattopainia

Onneksi olkoon!

Rakas Kiia täyttää tänään 3v.

Mun oma mussukka, nassukka!

Paljon onnea! 

"Mulla on tennispallo, kjäh kjäh"

Kiia viettelee synttäreitään hieman rauhallisimmissa merkeissä kun raukka tuli torstaina kipeeksi. Jotain vatsavaivoja. Oli koko torstain iltapäivän aivan vaisu, oksenteli koko yön ja aivan naamasta näki kuinka mahaa koski. Perjantaina mentiin heti eläinlääkärille ja röntgeniin, varmuuden vuoksi. Mitään vieraita/vaarallisia esineitä ei löytynyt. Epäiltiin ett Kiia oli keskiviikkona syönyt jotain sopimatonta maalla ollessaan eli toisin sanoen syönyt varmaan kanan kakkaa aivan urakalla. Kiia oli vielä puolisen tuntia tiputuksessa jottei heti tarvinnut miettiä nesteytystä. Lääkkeiksi saatiin oksennuksen estoa, närästykseen ja sitten vielä yleisesti tabuja mahan hyvinvointiin + vielä i/d ruokaa viikoksi. Loppupäivän Kiia koisi omassa pesässään lammastalja peittona. Hyvin uni maittoi.

Nyt jo sunnuntaina Kiia on riekkunut aivan entiseen malliin. Mitä enemmin hyppimistä ja ääntä niin sitä enemmin ja paremmin tietää ett neiti on kunnossa :). Vielä ei kuitenkaan menty agivalmennukseen vaan Kiia sai jäädä pihavahdiksi ja "haravoimaan" pihaa. Itse en jättänyt agitreenejä väliin vaan otin Merrin mukaan. Toinen oli aivan innoissaan kun pääsi messiin. 

Otettiin ihan yksittäisinä esteinä keppejä ja puomia. Juuri ennen kuin lähdettiin treeneihin niin kokeiltiin pihalla keppejä 4 verkolla - meni tosi hienosti. Samaa kokeiltiin hallilla. Ekalla kerralla upeaa, sitten taas intoa tuli liikaa mukaan ja ei oikein maltettu mennä joka välistä. Aattelin jossain vaiheessa hommata ne kirkkaat kaaret niin pääsis niitten avulla verkoista paremmin eroon. Sitä ennen voisin kokeilla hieman lyhyempiä keppejä niin pääsis nopeammin palkkaamaan. Onneksi ei oo vielä lunta maassa niin pääsee kokeilemaan pihalla vaikka mitä. 

Puomi on nyt alkanut mennä todella upeasti. Vielä reilu viikko sitten pelotti aivan mielettömästi mutt torstain omassa junnuryhmässä tahkottiin varmaan 4 kertaa putkeen puolelta toiselle niin pelko jäi sinne. Ekalla kerralla hieman pelotti mutt kun vaan jatkettiin niin lopussa mentiin jo todella reippaasti. Nyt sitten puomille mennään sellaista kyytiä ett aivan pelottaa. Kynnet senkun raapii pintaa kun toisella on niin hinku päästä eteenpäin. Varsinaista kontaktitreeniä otettiin jälleen puretulla puomilla. Se meni todella hienosti. Intoa on kyll niin paljon ett en tiiä milloin uskallan laskea sen irti hihnasta ettei se sukella suoraan namikupille. Pysähtyä kun pitäisi muistaa kontaktialustalle :) Merrillä on kyllä aivan mieletön tekemisen meininki, siis aivan uskomaton. Sen kanssa on kyll niin kivaa tehdä ja touhuta. 

Torstaintreeneissä otettiin pitkästä aikaan pussiakin. Edellisen kerran otettu varmaan joskus kesäkuussa. Aattelin ett vien lelun etupalkaksi ja pikkaisen raotan pussia. En edes saanut kankaasta kiinni kun jätkä jo sukelsi läpi. Hullu! Okei varasti mutt en viitsinyt torua siitä vaan otettiin heti uudestaan ja kunnon vauhdilla. Merri tuli läpi niin nopeasti, ei minkäänlaista hidastamista havaittavissa. Ilmeisesti putki hullusta saa myös pussihullun :). 

Ens viikolla kummallakin on vain yhdet viralliset agitreenit kun sunnuntaina suunnataan Merrin kanssa Lahden näyttelyyn, eka esiintyminen junnuluokassa. Hieman jo jännittää! Onneksi pääsee edellisenä päivänä fiilistelemään tunnelmaa kun mennään Stiinan ja Lilin kanssa. Voi olla ett takaisin tullaan ainakin kassillinen tavaraa mukana :) Jos sieltä sais vaikk viimeistään Kiialle synttärilahjaksi luvatun frisbeen. Meidän entinen alkaa olemaan hieman jo ehtoon puolella, kiitos Merrin. Kiia leikkii tavaroillaan aina niin kiltisti mutt Merri on sitä mieltä ett hajota ja hallitse! 

Nys se tulee....

... tai ainakin yrittää, nimittäin talvi :) Ei saa vielä ihan tulla, ei millään jaksa vaihtaa talvirenkaita autoon ja raahata jälleen kaikki talvivaatteet esille. Maanantaina kävin ostamassa itselle uuden kevyttoppapuvun niin nyt kärsii taas hiippailla ihmisten ilmoilla. Entinen oli jo sitä vuosimallia ett sitä pidetään vain pihahommissa ja liikutaan pimeällä.

Koirat eivät ole olleet moksiskaan tän viikon oikukkaista säistä. Ainut mikä on hieman vaikuttanut, varsinkin Merriin, on kurapuvun käyttö. Se on jotain tosi yök ja ällötys!

Käytiin kävelemässä Hanhijärvellä jossa voin pitää aina irti. Muutaman kerran Merri jähmettyi vaín paikalleen ja oli sitä mieltä ett en liiku. Kiiakin ihmetteli ett mikäs juttu tuolla nyt on. Jatkoin vain itse matkaa ja kutsuin kun välimatkaa alkoi olemaan aika reilusti. Kun vauhtiin päästiin niin ei sitten pukukaan haitannut. Lintuja piti lennätellä ja hajuja piti haistella. Uskalsi sentään tarpeillakin käydä. Välillä Merrin piti miehnata heinikossa kun oli märkää ja kaikkea.

Kotiin kun tultiin niin kyllä sitten oli ilo ylimmillään. Matot, sohvatyynyt ja peitot sai kyytiä kun ketarat ojossa riehuttiin siellä. Sitten vain tyytyväisenä omalle pedille nuolemaan käpälät puhtaiksi :)

Tänä aamuna herättiin maa valkoisena. Yön myrsky oli saavuttanut meidätkin. Kiia oli ainakin, jälleen kerran, kiinnostunut ainaisesta myyräjahdistaan. Mikään lumi ei pahemmin haitannut. Puskat ja heinikot piti tutkia tarkasti ja moneen kertaan ett jos siellä vaikka olisi joku liikkunut. Merri kävi muutaman kerran pöllyyttämässä Kiiaan lisää vauhtia mutt siihen se sitten jäikin. Tietysti pitihän jalkapallolle antaa lumipesut mutt se on niin normaalia puuhaa :)

Aamulenkillä koirien piti kävellä pientareita pitkin ku se oli niin kivaa lumen takia. Kiia meni hihna pitkänä ja yritti härskeillä sen minkä kerkesi. Kun sain laskettua ne vapaaksi, sellainen vipellys lähti molempien jaloista suoraan kynnyspelloille. Ei sinne! Onneksi lunta oli sen verran ettei tassutkaan likaantuneet. Muuten meno oli aika rauhallista kun piti haistella pupujen jälkiä ja hieman maistella lunta heinikossa.

Tällä viikolla ollaan muutaman kerran käyty agiliitämässä. Ekaksi keskiviikkona molempien kanssa Stiinan, Milanin ja Lilin seurana. Otettiin Kiian kanssa muutaman kerran välistä vetoja, huoh. Kyllä se oli taas vaikeeta! Kokeilin peruuttamallakin, kyllä se siitä jotenkin suttaantui mutt ei se vielä sujuvaa ole. No kuukauden ajan kun sitä höylätään niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi. Otetaan makupalat käyttöön ja hieman eri tekniikka :).
Merrin kanssa ollaan otettu keppejä, rengasta ja kontaktia. Omassa junnuryhmässä kokeiltiin eilen koko puomia, huoh. Siinä tuleekin tekemistä. Mikä näitä äijiä vaivaa? Ylös meno oli ihan tuskaa kun siellä piti keikkua viikko sitten. Vaikka oli namit koko matkalla niin silti hirvitti. Pitäisi saada matalampi puomi niin voisi ihan huoletta treenata eikä tarttis pelätä putoamista. Ja se mitä tulee kontaktialustan koskettamiseen niin ai mitä se on. Kesällä sitä höylättiin mutt ilmeisesti on ollut sen verran aikaa viime kerrasta ett harmaat aivosolut eivät enää muistaneet sitä kunnolla. Kontaktit on nyt hieman hakusessa mutt muuten tosi upeeta toimintaa. Vielä maltti ei aina riitä kepeillä kun vauhti kasvaa. Varsinkin jos itse yritän ohitusta niin sitten tulee superkiire, oikein pitää inistä kun rynnitään eteenpäin :) Miun pieni Mersumies!

Mites me nyt liidellään?

Syksyisistä säistä ollaan todellakin nautittu ulkoillen mutta onneksi sitä ollaan muutakin tehty :)

Merri aloitti torstaina agilityn junnuryhmässä. Tosi ihanaa oli päästä sen kanssa tekemään kahdestaan vaikka mitä. Ja miten hienosti meidän tunti menikin. Otettiin hyppy-putki-hyppy lähetyksellä,, keppejä 5 verkolla lähetyksellä, keppejä kaikilla verkoilla sivulla juosten, puomin alastuloa sekä vielä kahdeksikkoa hypyllä.
Merrillä lähetykset toimii aivan äärettömän hyvin, siis toisinsanoen aivan unelmahyvin. Nyt pitää jatkossa keskittyä enemmin siedättämään sitä miun liikkeisiin ettei tarvitse koiraa ohjata kentän keskeltä kun se ei kestä vierellä oloa. Tietysti ei ois yhtään hullumpaa jos ohjaaminen keskeltä onnistuisi mutt en taida vielä olla itse niin hyvä kouluttamaan koiraa :)

Merri teki tunnin aikana niin upeasti hommia, ei edes masuvaivat vaivanneet ollenkaan. Keskiviikko iltana Merrin masu meni hieman sekaisin ja seuraavana yönä ravattiin 4 kertaa tunnin välein ulkona. Ai että mikä hedari oli aamulla kun heräsit itse koko ajan päästämään raukkaa ulos. Nyt ollaan loppuviikko oltu kana-riisi-linjalla. Muutaman kerran annoin 1/4 dl nappuloita ja sen kanssa kanaa mutt heti vatsaoireet palasivat takaisin. Nyt aamulla kävin Kiian valmennustreenien jälkeen apteekissa ja Merri sai itselleen ripulilääkettä. Eka tabletti on nyt saatu joten toivottavasti auttaa. Illalla sitten saa keitettyä kanaa ja riisiä.

Käytiin me reilu viikko sitten Kiian kanssa epiksissä, harjoittelemassa kontakteja. Mölliradalle namien kanssa, huoh :) Aa oli heti kolmas este ja johan silloin unohti mitä kontakteilla tehtiin. Ei muuta kuin takaisin ja pysy siinä kunnes annan luvan. Puomi meni sitten jo paljon paremmin, siihen olin oikeastaan aika tyytyväinen. Loppurata ei sitten mennyt ihan putkeen siis aivan kirjaimellisesti. En ymmärrä mikä nyt mätti ettei Kiia mennyt putkeen kuin vasta monennellako yrittämällä. Ei varmaan taas tykännyt tulevasta takaaleikkauksesta. Olis pitänyt valssata tai yrittää tehdä persjättö. Mutt en kun en viitsinyt oikeastaan oikein ohjatakaan kun kontaktit oli suoritettu. Ja putken jälkeen sitten aliarvioin tuomari-Rissasen rataa. Putkesta meni hyppy-hyppy-putkeen niin Kiia haluskin mennä sitten uudestaan ottamaan kontaktia. Hyvin moni koirakko teki saman virheen :) Se mikä oli yllättävää, positiivisesti, niin se miten hyvin Kiia irtosi putken jälkeen hypylle. Vielä kesän alussa se olisi jäänyt odottamaan putkeen jälkeen ett mihin mennään. Nythän se ponkaisi sillein menemään ett huoh. Pitää siis ottaa tämäkin asia huomioon jatkoa ajatellen. Lopputulos oli muuten meidän koko uramme huonoin :) Virhepisteitä varmaan yli 30.



Kiian kanssa kun ollaan kisailtu niin haluasin edelleen nähdä ensin maksi-koirien suorittavan radan. Mini-koirista ei ole mitään hyötyä kun mietitään ohjaamista, makseista olisi. Oon joskus sanonut ett joku maksi-koiran ohjaaja saisi tulla opettamaan meitä kuinka radalla pitää tehdä. Ei oo nimittäin kovinkaan kivaa katsoa jälkikäteen maksikoirien menoa ja huomata kuinka jokin radan pätkä olisi kannattanut tehdä. En tietysti haluaisi matkia mutt Kiian ohjaaminen vaan liippaa enemmin maksien ohjaamiseen kuin minien. Nyt me kuitenkin keskitytään kontakteihin jatkossakin ja ens kuussa mennään kisaamaan parit kisat. En ole toisesta vielä ihan varma, ehkä Imatra 7.11 (edellisenä päivänä Adam Lambertin konsertti Hesassa), mutt LAUn omiin kisoihin osallistutaan aivan varmasti 20.11. 

Syksyinen viikko

On ollut aivan ihanaa viettää koiruuksien kanssa ulkona kun aurinko on paistanut viikon ajan koko päivän ja sateesta ei tietoakaan. Tällaisistä päivistä minä tykkään. Näitä saisi jatkua ihan joulukuulle saakka, ei mitään vettä. Ostin uuden kameran viime viikolla ja se on ollut varmaan jokaisella lenkillä mukana :) Eli syksyisiä kuvia...

Muuten sitä ollaan harrasteltu agilityä ihan kentällä itse hikoillen. En edes muistanut että agilityn MM-kisat olivat viikonloppuna  *noloa agiharrastajalta*. Onnea kaikille menestyjille, täältä tullaan perässä.

Kiian maanantait...

Kiian kanssa käytiin viikko sitten Taavetissa fyssarilla hieronnassa. Ei ollut enää selässä kireyttä eikä pahemmin takajalkojen sisäpuolellakaan. Se missä sitä sitten olikin niin oli hieman enemmin kuin pelkkää kireyttä. Etureidet olivat jumissa :( Ei Kiian nyt tarvi kaikessa olla niin samanlainen kuin omistajansa. Juteltiin kyllä fyssarin kanssa asiasta ja siitä mistä se voisi johtua. Kaikkea ollaan touhuiltu kesän aikaan ja varsinkin uiminen on kuulemma yllättävän tehokasta ja raskasta. Kiia ei yleensä ui kuin vain sen verran että saa haettua kepin tai lelun vedestä ja tulee sitten heti pois. Kesällä oli näköjään jo niin kuuma, että Kiiakin huomasi vedessä olevan oikein mukavaa. Loppuaikoina uitiin noin 15 min yhteen soittoon mikä on Kiialle paljon. Merrillä menee 30 min ihan kevyesti, se nyt ois siellä vedessä vaikka koko päivän.

Syksy alkoi kesän jälkeen aika nopeasti, joten lääkkeeksi jumeihin saatiin noin yli 30 min kevyttä ravia, ja rimat alas. Tietysti kunnon jäähyttelyt! Olisin halunnut tehdä BackOnTrackin verkkokankaasta Kiialle kokopuvun, jotta takajalatkin pysyisivät paremmin ja pidempään lämpimänä, mutta hevosten verkkoloimi maksaa jo sen verran enemmin ettei ihan kärsi sitä maksaa. Viime viikko sitten pidättäydyttiin treeneistä ja keskityttiin vaan hölkkä/ravi-lenkkeihin ja vapaana oloon.

Tänään käytiin Kiian kanssa sitten lekurilla. Lauantai-iltana Kiian silmä alkoi rähmimään ja tunnetusti Kiia on erittäin herkkä silmätulehduksille. Sillä on ollut joka syksy. Rähmimistä, aristelua ja hankaamista eli lekurille heti kuin mahdollista. Onneksi Pätilä itse otti meidät vastaan kun hän osaa käsitellä todella hyvin koiria. Kiia ei edelleen tykkää pöydästä mutta antoi tutkia todella hienosti. Diagnoosina ei ollutkaan silmätulehdusta vaan joku todella pieni karva kasvaisi silmän puolella. Oli vielä niin lyhyt ettei sitä voi vielä saada pois. Kysyin että jos hän nyt silmäpeilaisi Kiian niin tulisiko sieltä lausunto Distichiasis-todettu (eli ylimääräisiä ripsiä). Olisi kuulemma tullut! Me mennään Kiian kanssa tässä parin kuukauden sisällä rokotuksiin niin otetaan vaikka silloin uusi silmäpeilaus ettei sieltä löydy vaan mitään siitä pahempaa. Kiian silmät kuvattiin terveiksi 08/09 mutta Kiian siskolla on todettu kyseinen juttu. Eli ei varmaan mikään yllätys olisi jo ei Kiiallekaan sitä todeta. Se kuitenkin nähdään tässä parin kuukauden sisällä kun mennään uudelleen lekurille. Nyt Kiialle annetaan silmätippoja jonkin aikaa niin palataan tähän asiaan sitten kun saadaan virallinen varmennus lekurilta.

"Eihän sitä koskaan tiedä milloin tarvitsee..."

Merri treenailee...

...hallin uudella matolla. Käytiin reilu viikko sitten kokeilemassa hallin uutta mattoa ja millaista siellä oli juoksennella. Kivaa ja hienosti Merrikin meni.



Tällä kertaa otettiin aivan yksinkertaisia juttuja, joissa vain keskityttiin lähinnä putkeen lähettämiseen. Seuraavalla kerralla sitten persjättöjä, takaaleikkauksia jne.



Hienosti meni kun vielä saisi lelun pois taskusta ilman että se hirttäytyy kiinni. Jäisi ehkä muutama esteen kierto väliin :) No katsotaan tässä kohtaan peiliin. Hienoa Mertsi!!!

Sunnuntai pyhitetty...

...agiliidolle :) !!!

Oli aivan pakko käydä tänään ottamassa koiruuksien kanssa agilityä. Aluksi mentiin puolilta päivin Kiian kanssa valmennusryhmän treeneihin. Otin sitten Merrin mukaan, koska menimme heti treenien jälkeen Stiinalle syömään ja herkuttelemaan.

Kuten arvata saattoi, meitä oli vain kourallinen treenaamassa, eli 3 koirakkoa :). Onneksi olin varautunut ratapiirroksella niin saatiin jonkinlainen suunnitelma mitä tehdä. Kiia toimi tänään todella hienosti, ei sooloillut yhtään vaan teki juuri kuin minä käskin ja meni sinne minne näytin. Ikävä kyllä oma ohjaus ei ollut aina ihan se miten radan olisi pitänyt mennä. Onneksi Ari oli radan varressa ohjeistamassa, kiitos hänelle siitä. Pikkaisen tahkoamisen ja toistojen kera selvittiin, kahdessa pätkässä rata loppuun. Kepeille vienti osoittautui hankalaksi. Kiia ei oikein meinannut tajuta hakea ekaa välikköä vaan kokeili monta kertaa jopa kolmatta väliä. No sitten kun vie tarpeeksi lähelle keppejä niin sitten meni hyvin, lähettäminen ei tällä kertaa onnistunut ollenkaan.

Merri sai osallistua myös radalle :) Teimme radan kahdessa osassa, sillä keppiosaaminen ei ole ihan vielä niin hyvää. Ekat kolme estettä meni aivan loistavasti. Merri ampaisi putkeen kuin tykki. Sitten alkoikin paniikki. Merri ampaisi putkesta myöskin kuin tykki. Ihan sika kiire tuli 4 esteen taakse tekemään valssia jotta saan hyvin ohjattua 5:lle ja siitä eteenpäin. Meinasi joissain kohdissa ihan usko loppua kun ihan oikeasti vauhtia riitti, koiralla, ei ohjaajalla. Kommenttia tulikin radan varresta että pitäis ruveta ihan juoksemaan vauhdilla. Oon varmaan jossain vaiheessa ihan kympillä nurin ja mukkelismakkelis kun kompastun omaan jalkaan tai jotain sinnepäin.
Loppupätkän eli kepeiltä eteenpäin, Merri meni upeasti. Kerran ei muistanut hypätä hyppyä putkien välissä vaan porhalsi putkesta putkeen :) Mun oma Putkihullu!!! Muutamissa muissakin kohdissa tuli hypyn ohi kun ohjaaminen ei ollut vielä niin tarkkaa kun toinen ei vielä kunnolla osaa. Ohjasin ikävä kyllä muutaman hypyn kohdalla kuin olisin ohjannut Kiiaa. Onhan siinä pieni ero onko toinen mennyt ratoja jo vuoden vai muutaman kuukauden :)

Ei me kuitenkaan vielä siihen lopetettu vaan parin tunnin päästä oltiin uudelleen hallilla. Tällä kertaa 4 koiran kanssa. Milan ja Lili tulivat mukaan testaamaan miun ja Stiinan laatimaa radan pätkää ens vkonlopun koulutusohjaajakurssia varten.
Ekaksi rataa pääsi testaamaan Merri. En siis voinut yksinkertaisesti käsittää kuinka upeasti se meni. Ekaa kertaa tuli kuvioihin takaaleikkaukset niin ei minkäänlaista väistöä niinkuin Kiialla. Jätkä porhalsi sen minkä jaloistaan pääsi, ja ainut parannettava kohta oli 7 hypyn jälkeen. Merri ei vielä tajunnut takaaleikkauksen ideaa vaan pyörähti kerran ympäri ennenkuin vasta hyppäsi 8 hypyn. Jos olisin valssannut 6 ja 7 välissä niin olisi varmasti mennyt paremmin mutt piti hieman varmistella 5 hyppyä niin en kerinnyt.
Upeaa kuitenkin Merriltä. Oon niin ylpeä!!!

Kiia pääsi sitten seuraavana testaamaan rataa. Kyllä sen näkee miten koirat on erilaisia. Kiian kanssa tuli paljon enemmin virheitä ja sitä piti linjata oikein kunnolla ennen 3 hyppyä ettei se mennyt putken väärään päähän. Joutui ihan miettimään kunnon taktiikkaa. Kun se sitten löytyi niin sitten paahdettiin täysillä menemään. Kiia ei kestä lyhyen matkan takaaleikkauksia vaan miun piti keritä tekemään valssi 6 jälkeen. Sai kyllä laittaa tossua toisen eteen ett kerkess. Onneksi Kiian pystyi paremmin jättämään suorittamaan 5 hyppy niin kerkesi just hikisesti, mutt kerkesin :)

Harkkojen jälkeen koiruudet olivat aika rauhallisia. Makasivat vain pitkipituuttaan lattialla kun herkuteltiin Stiinan kanssa ruokapöydän ääressä. Kohta on ruoka-aika ja sitten vielä iltapisu niin eiköhän sen jälkeen yöunet maita. Huomen aamuna lähdetään jälleen Kiian kanssa Taavettiin hierottavaksi. Toivotaan ettei nyt ole takajalan sisäpuolelle tullut sellaista jumia kuin viimeeksi.

Nyt kuitenkin ruokakutsu soi ...

Treeniä

...Merrin kanssa. Käytiin mersumiehen kanssa treenaamassa perjantaina kun kaveri oli valmiiksi varannut hallin. Eli ei muuta kuin lyöttäydytään messiin vaan :)

Otettiin muutamia radanpätkiä mitkä koostui hypyistä ja putkista... Putkiin lähetys onnistui kaikissa pätkissä todella hienosti. Olisin ollut aivan ällikällä jos ei olisi mennyt, putkihullu. Oman liikeratani pidin todella suppeana ja vauhtikin oli kuin hidastetussa filmissä. Seuraavan kerran pitää harjoitella ulkoreunassa juoksua, takaaleikkausta, persjättöä ja lisää vedätystä.

Otettiin myös keppejä. Ei mitään ongelmaa! Merri lähti kepeille tosi hyvin ja tykitti loppuun asti todella määrätietoisesti. En oo vielä hallilla paljoa ottanut keppejä joten verkot on ollut käytössä. Nyt jatkossa pyrin saamaan ne nopeasti myös siellä pois. Pihalla on parhaimmillaan mennyt 3 verkolla mut sitten alkaa pakka hajoomaan kun vauhtia ja intoa on liikaa. Kyll se tästä lähtee.

Kontakteja pitäis ruveta treenaamaan ihan kunnon esteillä mutt onneksi päästään parin viikon päästä junnuryhmään niin päässäänhän me sielläkin niitä ottamaan. Silti niitä pitäisi treenata. Keinua ei olla otettu vielä kertaakaan :). Puomia ollaan muutaman kerran kokeiltu vaan ihan siinä mielessä ett se sen menee. Ei oo onneksi ihan niin onnesta soikeana menossa kuin Kiia :) Kiia vois ravata kaikki kontaktiesteet vaikka putkeen ja vaikka koko päivän ajan. Kontaktihullu!

Uusia tuulia...

...koettiin näin blogissa. Siirsin Kiian ja Merrin omat sivut yläotsikoiksi etteivät ole enää kuvien takana omina "blogisivuina". Työ on vielä kesken mutt eiköhän tässä vapaapäivän saatossa saada sivuista niin hienot kuin olis tarkoitus :) Luvassa olisi myös sivut kuville, videoilla jne. Maltti on valttia, ainakin tekijän kohdalla!

Mistäs sitä tänään aloittaisi...

...kun viime päivityksistä on hiukka vierähtänyt aikaa.

Aloitetaan vaikka tämän viikonlopun suorituksista. Lauantaina oltiin Merrin kanssa Porvoossa näytelmissä mistä napattiin viimeisen kerran KP ja ROP-pentu titteli :). Merri esiintyi todella hienosti, ravasi nätisti eikä edes yrittänyt haistella nurmikehää ja mikä pöytä. Miestuomari sai lääppiä ja tutkia ja samalla jutella harjoittelija-arvostelijalle vaikka mitä niin ei Merri ollut poksiskaan. Vaikkei nyt pysynyt aivan koko aikaa paikallaan kuin tatti, kun piti namia kerjätä, niin oon todella tyytyväinen siihen kun Merri ei väistänyt tuomaria. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin junnukehiin ja kohti messaria.

Kuvassa Merri 9kk

Kuvaajana Auli Martikka

Sunnuntaina kiidettiin sitten Kiian kanssa Haminassa piirimestaruuden joukkuekisassa. Lähdettiin kisaan hieman hetken mielijohteesta kun medi-joukkueeseen tarvittiin porukkaa. Eihän sitä sitten voinut kieltäytyä kun oikein pyydetään ja seura maksaa osallistumisen. Meillä on Kiian kanssa se todellinen kontakti-ongelma niin se hieman mietitytti. Mitenköhän tällä kertaa menee?

Tuomarina joukkueradalla oli Minna Räsänen ja hän teki todella kivan radan. Toka esteenä oli rengas mikä hieman pelotti kontaktien lisäksi. Ekaksi ajattelin ett meen ottamaan vastaan renkaan taakse mutt sitt päädyinkin lähettämään Kiian heti ekan hypyn jälkeen renkaalle ja todella hyvin toimi. Kiia toimi radalla aivan todella hienosti, siis aivan superhienosti (jos ei oteta kontakteja huomioon). Radalla oli Aa sekä puomi ja itse olisin antanut molemmilta alastuloilta virheen mutt tuomari antoi vain puomilta. Kiia loikkasi aivan kontaktin yläpinnalta alas, aivan kuin harjoituksista ei olisi jäänyt mitään mieleen. Lopputulos oli 5 virhepistettä.

Kun oltiin kävelemässä suorituksen jälkeen niin miulle tuli taas mieleen ett käskinkö kontaktia taaskaan olleenkaan. Jäi nimittäin viime kisoissa käskemättä ja silloin tuli kans 5 Aa:lta. Onneksi Reetta kuvasi radan niin saan sitten siitä tietää miten meni. Toisaalta toivon ett en sanonut sitä ettei olisi niin paljon hommia kontaktin-uudelleen opetuksessa mutt saa nyt nähdä.

Koko joukkueella ei mennyt ihan niin hyvin kun kaksi seuraavaa teki HYLyn niin se oli sitten siinä. Oon kuitenkin enemmin tyytyväinen meidän omaan rataan enkä niin ajattele joukkuesuoritusta.

Muuten me ollaan vaan oltu ja touhuilta vaikka mitä. Valmennusrenkaan treeneissä ollaan yritetty käydä ja hieman ollaan Merrin kanssa otettu juttuja pihalla. Vietettiin elokuun lopussa pitkä viikonloppu Mikkelissä mökkeillessä niin sai koirat taas nauttia vapaudesta. Siellä otettiin rauhalllisesti kun iski mahatauti omistajaan aikaisemmin samalla viikolla. Jaksettiin sentään ottaa puun kiertoa ja hiippailtiin saarta ympäri. Uimavedet olivat viilentyneet viikossa todella paljon joten ei oikein kesän uimamaisteritkaan pitkään siellä viihtyneet. Saunassa viihtyivät sitten sen edestäkin. Voi sitä meteliä ja mekkalaa kun saunaan ahtautui 3 ihmistä ja 4 koiraa :) Nyt meillä on vuorossa aivan tavallinen arki; Kiian kanssa käydään valmennusrenkaan treeneissä ja Merri pääsi juuri alkavaan junnuryhmään. On kiva päästä senkin kanssa ottamaan jotain konkreettista ettei aina tarvi omalla ajalla mennä ja keksiä jotain. Kyllä me tietysti sitäkin tullaan harrastamaan mutt porukassa on niin kiva treenata.

Käyttöä ja näyttöä

21. ja 22. elokuuta oli jälleen kerran pyhitetty koirien kanssa touhuamiselle. Luvassa oli lauantaina kotikisat Kiian kanssa ja sunnuntaina Merrin toka esiintyminen näyttelyssä.

Mutta aloitetaan Kiian kisoista... Meille oli vihdoin ja viimein annettu 3 rataa, yksi hyppis ja kaksi agia. Juuri se mitä oltiin toivottu. Saatiin aloittaa hyppiksellä niin sai hieman tuntumaa rataan ja esteisiin, sekä sai itsensä ja koirankin hereille. Kiia oli kyllä hyvin hereillä mutt ohjaajaa taitaa jonkin näköinen väsymys vaivata. Ei oikein ajatus kulje tai sitten sen voi laittaa ihan kokemattomuuden piikkiin. No, anyway!

Hyppiksellä alku sujui oikein loistavasti. Kiia kaahasi kuin hullu menemään ja kepitkin meni taas loistavasti (tuuletus). Kepit olivat aivan radan toisessa päässä ja siitä ois ollut seuraavaksi hyppy ja mutkaputki siihen vaikeempaan päähän. Joudun edelleen saattamaan koko pujottelun koska Kiia ei kestä jos se jätetään kun tietää minne päin seuraavaksi mennään. Hyppy oli vielä sivuttain niin en oikein tiennyt mitä muuta tehdä kuin antaa sen hypätä, jottei tule kieltoa esteen ohituksesta tai rima tippuu. No Kiia hyppäsi tosi hienosti ja sujahti vielä hienommin siihen väärään putkeen. HYL. Loppu meni kuitenkin tosi hienosti :) Onneksi se hyppis olikin tarkoitettu lämppäri mielessä.

Jälkikäteen makseja katellessani tuli muutamakin hyvä vinkki jatkoa ajatellen mitä pitääkin joskus kokeilla. Miksei maksit voi olla ensin kun niiden ohjaamisesta sais paljon enemmin vinkkejä nopeaa koiraa ohjatessa!

Kuvan kuvannut Anne Lind

Sitten niihin varsinaisiin agiratoihin... Jännitys oli suorastaan käsin kosketeltavaa, ainakin siltä tuntui omassa mahassa vaikka kuinka yritti olla relax. No oon kyll joskus jännittänyt enemmänkin joten ei nyt kaikki voinut siihen kaatua. Kiian kanssa lähdettiin matkaan; hyppy, pituus ja kepit. Hienosti! Sain kaukaa lähetetty kepeille ja tyylikkäästi meni. Sitten sivulle hyppy... Kiia meni ohi!!! Tietysti reagoin yrittämällä korjata tilanteen mutta Kiia hyppäs esteen väärinpäin, HYL. Sitten koko loppurata menikin aika blörinäksi.... Kontakteilta lähdettiin liian aikaisin, hypättiin puomin alastulolta puolesta välistä ja ei edes menty putkeen. Siis ei todellakaan loppurata mennyt putkeen.

Näin jälkianalyysin tehtynä, Kiia reagoi miun älähdykseen, jos sitä voi sellaiseksi sanoa, ja tajuaa ett nyt tehtiin moka ja mamma ei oo tyytyväinen. Vaikken mitenkään tietoisesti tuonut ilmi ett blaah nyt meni nolla, niin kai se sitten jotenkin rikkoo koko rytmin suorituksesta. Jatkossa otan HYLyn jälkeen vaan jonkun yhden esteen ja tullaan pois. Turhaa sitä siellä radalla juoksennella kun toinen on ihan tööt.

Vika agirata oli melkein kuin edellinen mutta väärinpäin. Vitsailtiin jo heti alusta ett voi olla ett ei selvitä kahta estettä pidemmälle kun tulee HYL. Hyppy, hyppy ja putkeen minkä aukko oli aivan Aa:n kontaktin kyljessä. Siitä kuitenkin selvittiin ja huh helpotus. Hienosti lähti käyntiin, eka ansapaikka voitettu. Mutta... Kiia puotti riman muurin jälkeen olevalta hypyltä. Se oli täysi mysteeri kuinka siinä nyt niin kävi. Eli viimeisetkin paineet lähti radan suorittamisesta. Kiia otti puomin kontaktin ihan jees muttei taaskaan pysähtynyt. Ärrr, tulee pitkä treeni opettaa sille tuo tapa pois. Vaikka paineet oli jo poissa niin haluttiin silti tsempata rata loppuun. Vika ansakohta oli kun piti mennä alun tokan hypyn jälkeen Aa:lle eikä putkeen. Kiialla on välillä paha tapa muistella miten joku kohta ollaan tehty niin se helposti tarjoaa samaa uudestaan. Sain sen kuitenkin ilman ongelmia Aa:lle mutt sitt iski itsellä ongelma. Kadotin murto-osan sekunnin ajaksi radan ett mihin mennään seuraavaksi ett unohdin tyystin käskyttää Kiiaa kontaktilla. En edes huomannut ett se oli hypännyt kontaktin yli kun keskityin niin rataan. Sain tietää vasta jälkikäteen ett tulos oli 10.

4. sija rapsahti siitä radasta, joten palkintoja ei päästy pokkaamaan. Onneksi palkinnot ei nyt ollut niin mahtavat, mutt se 0-tulos ois kyll lämmittänyt mieltä. Se vikan LUVAn metsästys jatkuu... jatkuu... ja jatkuu. En oo ihan varma kisataanko virallisesti yksilökisoissa vasta ens vuoden puolella vai mennäänkö marraskuussa meidän omiin kisoihin kokeilemaan onnea. Tauko tekee varmasti hyvää, sillä itellä on jotenkin hieman takki tyhjä tän kiireisen kesän jälkeen. On meillä kuitenkin yksi kisa ens kuussa. Meidät puhuttiin yhteen piirimestaruusjoukkueeseen joten katsotaan miten siinä käy.

No mutta sitten oli Mertsin vuoro astua estraadille Heinolassa, jälleen. Tällä kertaa meillä oli tuomarina Päivi Eerola. Hieman jännitti mitä se sanoo kun on kuitenkin shelttien yksi experteistä kyseessä. Merrillä ei ollut ihan paras päivä kun alkukierroksella pomppi ainakin 3 kertaa juostessa ja muutenkin sitä oltiin enemmin kiinnostuneita mitä makupaloja sitä oltiin kylvetty kehään edellisten toimesta kuin ett voitaisiin seistä nätisti. Sitten vielä kun kasvattaja oli katsomassa kehän laidalla niin melkein rupess itseäkin ahistamaan Merrin huono käytös.

Se mistä olin kuitenkin ylpeä niin Merrin pöydällä olosta. Meillä oli samalla 2 tuomariharjoittelijaa ja Merri kesti todella hienosti kolmet eri kopeloinnit. Ja meille kävi sen verran hauskasti ett kehään ei oltu saatu pöytää mistään siiheksi niin Merri seisoi sitten tuomarin pöydällä erilaisten papereiden ja lippusten ja lappusten vieressä. Oikein hienosti meni!

Kuvan kuvannut Kirsti Immonen

Merri oli hieman malttamaton pysymään paikallaan ja tuli koko ajan vaan lähemmäksi ja lähemmäksi seisomaan. Siitä johtui hieman ahterin alla seisominen ja jäkittäminen ylöspäin. Se on meillä seuraavalla kerralla asia mikä pitää ihan oikeasti ottaa huomioon.

Alunperin pentu-uroksia olisi pitänyt olla 4 mutta loppupeleissä meitä oli vain 2, toinen merle. En tiedä minkä arvostelun se sai mutt jotain siinä oli parempaa kuin Merrissä, siitä tuli rop-pentu ja saatiin tyytyä vain kakkostilaan sinisen nauhan kera. Palautetta saatiin niin positiivistä kuin ett missä on kehitettävää niin eiköhän me sitten seuraavan kerran olla oikein iskussa.