Tilinpäätös vuodelle 2013

Eletään jälleen vuoden viimeistä päivää joten on aivan pakko hieman kertailla mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut vuoden sisällä. Paljon kaikkea pientä...

Opiskelu
Suurin sysäys tälle vuodelle oli kun aloitin hierojaopinnot Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa heti tammikuun alussa. Asuin koululla viikot ja koirat olivat äitini hoivissa Lappeenrannassa. Suuret kiitokset hänelle koirieni hoidosta! En halunnut koiria mukaan vieraaseen paikkaan kun koulupäivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä. Itsekseni pääsin paremmin opiskeluelämään kiinni ja sisään porukkaan. Meillä olikin tosi tiivis ja yhtenäinen jengi :).

Vierumäellä opiskelun jälkeen halusin vihdoin ja viimein toteuttaa jo 5 vuotta sitten kerran aloittamani koirahierojan opinnot. Hain Suomen Eläinterveydenhuolto-opistoon urheilukoirahieroja-linjalle ja pääsinkin ryhmään. Olin kuullut ja lukenut kurssista todella positiivistä palautetta joten uskalsin sijoittaa rahani kyseiseen paikkaan. Nyt meillä on enää vain viimeinen kerta jäljellä loppukokeineen ja näyttöineen niin sitten olenkin valmistunut urheilukoirahierojaksi. Pystyn hoitamaan sekä koiria että heidän omistajiaan :).

Moni on ihmetellyt miksi olen valinnut tällaisen reitin hankkiakseni itselleni ammatin. Opiskelin amk:ssa fysioterapiaa sillä halusin eläinfysioterapeutiksi. Koulutus ei kuitenkaan ollut itselleni sopivaa amk:ssa sillä olen enemmän tekijä kuin teoreetikko. Haluan tehdä asioita enkä vaan istua luennoilla. Muutenkin ihmispuolen fysioterapia ei kiinnostanut niin paljoa että olisin pystynyt kärvistelemään koulutuksen läpi. Ja onni onnettomuudessa... Vaikka olisin selviytynyt tutkinnon läpi niin ei minusta siltikään olisi tullut eläinfysioterapiaa. Ei ainakaan käden käänteessä. Erikoistumiseen tarvitaan työkokemusta ihmispuolen fyssarin hommista sekä kokemusta niin koirista kuin hevosista. Hevoset kattavat kuitenkin noin puolet koko erikoistumisen sisällöstä joten ne ovat todella merkittävässä osassa. Olenhan minä nyt hevosilla ratsastanut ja hieman tallilla pyörinyt, mutta en nyt voisi sanoa että olisi niin paljon kokemusta ett niillä olisi tutkintoon päässyt.

Työ
Olen reilun 10 vuoden aikana tehnyt töitä ja opiskellut vuoronperään. Olen tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä joten ihmisten kanssa työskentely on luontaista minulle. Tulen jatkossakin tekemään työtä missä vaaditaan kommunikointia ihmisten kanssa, mutta tällä kertaa se tulee olemaan aivan erilaista. Nyt saan liitettyä koirat työhöni mikä on aivan mielettömän ihanaa. Työ ei todellakaan tunnu työltä!

Tammikuussa minua odottaa hyppy tuntemattomaan kun aloitan itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen. Hieman jännittää kuinka tämä itseni työllistäminen lähtee käyntiin kun tähänkin asiaan liittyy vielä muutamia muuttuvia tekijöitä. Uskon kuitenkin että sitkeydellä ja yrittämisellä tästä tulee jotain. Suunnitelmia on jo vaikka kuinka kunhan vaan saan ne toteutettua :)

Agility
Opiskeluni Vierumäellä aiheutti välivuoden tavoitteellisessa agilityn harrastamisessa. Olin vkot Vierulla ja vain vkonloppuisin kotona käymässä. Oli hankalaa saada ahdettua lyhyään aikaan jotain järkevää vaikka sitäkin yritettiin. Merrin kanssa treenattiin aina kun oli vain mahdollista mutta se ei riittänyt hoitamaan keppiongelmaa pois. Kisasimme kevättalven aikaan aika ahkerasti ja saatiinkin onnistumisia aikaiseksi (A-sert sekä H-sert) mutta Merrin keppiongelma söi motivaatiota todella paljon. Pääsiäiskisojen jälkeen löin hanskat tiskiin ja päätin laittaa herran jäähyllä koko lajista kun ei ollut aikaa perehtyä ongelmaan. Olin joskus jopa todella turhautunut kun oli pakko jättää itselle tärkeä asia taka-alalle ja keskittyä opiskeluun.

Kiialla oli onneksi perusasiat sen verran kunnossa että pystyin luottamaan siihen aika hyvin. Tauko teki kuitenkin sillekin tepposet aina välillä ja virheitä sattui. Arvokisoihin lähdettiin todella pienellä treenillä ja se hieman näkyi meidän tekemisessä. Koska tiedostin tilanteen niin pystyimme lähtemään radoille ilman minkäänlaisia paineita.

Meillä oli tavoitteita tälle kuluvalle vuodelle; Kiiasta Agilityvalio, SM kisoissa jatkoon karsintaradalta sekä MM-karsinnoista jatkoon seuraavalle päivälle! Nämä kaikki toteutuivat :)! Voin siinä mieleen olla kuitenkin ylpeä meistä kun saavutimme nämä kaikki vaikka lähtökohdat eivät olleet kovinkaan hyvät treenaamattomuuden takia! Ajatus leijuu väkisinkin mielessä että kuinka hyvin meillä olisi voinut mennä jos olisimme pystyneet treenaamaan yhtä tehokkaasti kuin edellisenä vuotena! Sitä nyt on turha jossitella!

Edellisenä vuonna Kiian arvokisanollat olivat jo hyvissä ajoin kerätty kasaan... No, nyt meillä on ollut haparointia ilmassa kisoissa ja tupla uupuu vieläkin. Taas turhautuminen nostaa päätään kun motivaatio on kadonnut täysin itsenäisestä treenaamisesta. Tulevaksi vuodeksi on suunnitelmia treenejä ajatellen ja odotan niitä innolla... Jos siten saisi taas tämän treeni-innon palaamaan!

Oma paikka
Kun aloitin opiskelun amk:ssa keväällä 2011 niin silloin muutettiin koirien kanssa Savonlinnaan. Kun sain siirron sieltä Lappeenrantaan niin olen asustellut äitini kanssa kahdestaan omakotitalossa. Koirat ovat kyllä tykänneet kun on tuttu paikka ja iso piha, mutta itse on tuntuvat jo hieman ahdistavalta kun ei ole omaa paikkaa. Tänä vuonna se on todella korostunut kun olin keväällä vkot Vierumäellä ja nyt syksystä lähtien säännöllisesti vkonloput Virroilla urheilukoirahierojaopinnoissa.

Kun saan valmistumispaperit kouraani niin silloin pääsemme koirien kanssa hommaamaan meille oman kämpän pitkästä aikaa kun ei mene rahaa enää koulumaksuihin. Paikkakunta on vielä auki kun tähän liittyy työmahdollisuudet ja sitä sun tätä. Olen kuitenkin suunnitellut suuntaavaani pk-seudulle päin kun siellä on paljon enemmän mahdollisuuksia niin työtä ajatellen kun agilityssä. Muutama kämppä on ollut kiikarissa Kirkkonummella mutta niissä on ollut näytöt arkipäivänä kun itselläni on ollut hieman hankalaa irrottautua tämän hetkisestä työstäni.  Parisen vkon päästä onneksi helpottaa niin pääsee käymään vaikka näytöissä ja tutustumassa mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Jos sitä olisi pari vuotta pk-seudulla ja ottaisi kaiken hyödyn irti niin sitten voi miettiä paluuta takaisin.

Kasvatus
Kuluneena vuonna oli tarkoitus alkaa kasvatustyöni oikein toden teolla mutta elämä näytti kurjan puolensa ja pitkään kestänyt odotus ja jännitys päättyi kyyneliin. Harmittavasti pentuhaaveemme siirtyivät tulevaisuuteen. Onneksi tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä ja nyt eletään jälleen jännityksessä! Pidetään peukkuja että kaikki planeetat ja tähdet ovat tällä kertaa meille suosiollisia!

Tuleva vuosi 2014
Eli mitäpä tavoitteita meillä on tulevalle vuodelle! Lähdetään aikajärjestyksessä...
Lopettaa kunnialla tämän hetkinen työ kun sopimukseni loppuu tammikuun puolen välin jälkeen, saada starttiraha ja ryhtyä toimimaan toiminimellä, kasvattaa Häivähdyksen ensimmäinen pentue, pentueen luovutuksen jälkeen muutettaisiin uudelle paikkakunnalle ja aloittaisin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Haluan kunnolla keskittyä ja panostaa agilityyn joten oppia tullaan hakemaan sellaisilta ihmisiltä ketkä opettavat agilityä työkseen. Haluan lähteä SM-kisoihin luottavaisin mielin, mielellään kahden koiran kanssa, ja katsoa mihin se riittää. MM-karsintoihin ei lähdetä sillä ne ovat aika kaukana sekä ystävälläni on häät juuri samaisena vkonloppuna. Nollat olisi kiva saada kasaan molemmille koirille aikaisessa vaiheessa jo kerättyä että voisi välillä hieman hengähtää ja kerätä jälleen motivaatiota, sekä harrastaa itsekin välillä jotain muuta :).

Onnea ja menestystä tulevaan vuoteen 2014!

Hyvää Joulun Aikaa!!!

Kuinka valmistaudutaan jouluun...

...tekemällä tietysti joulukortti!

Ensin otetaan kolme shelttiä

Sitten kaivetaan jostain laatikon pohjilta punainen fleecehaalari sekä omistajan tonttuhattu!

Puetaan ensimmäiselle "uhrille" pukupäälle ja etsitään ulkoa luminen ja kaunis kuvauspaikka!

Laitetaan koira kuvauspaikalle ja asetellaan hattu jotenkin pieneen päähän.

Sitten kannattaa toivoa ett kuvauskohde jähmettyy paikoilleen eikä lähde mihinkään riekkumaan :)

Tässä ensimmäinen onnistuminen vuodelta tikku ja kivi :)

Sitten onkin muiden aika...

... eli puku päälle, hankeen ja lätsä päähän!

No niin..!

Sitten voidaan riisua koirilta puku pois ja palkata se vapaudella ;). 

Ja siirrytään sisälle kuivattelemaan kastuneita vaatteita ja lämmittelemään jäätyneitä sormia!

Tietokoneen ääreen ja käsittelemään kuvia!

Yhdistetään hieman kuvia ja käsitellään niitä kirkkaamiksi jne.

Kirjoitetaan hakuselaimeen "Hyvää Joulua" tai "Merry Christmas card" tai jotain sellaista!

Valitaan sopiva tausta ja eikun lisäilemään omia otoksia ja tekstiä siihen! ja Vola!!!!

Tai sitten heitetään vaan sisällä nukkuvan koiran päähän tonttuhattu niin se on Siinä :)!

Joka tapauksessa Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa

toivottavat Hannele ja Häivähdyksen lammaskoirat!!!

Kultaakin kalliimpi ja timanttejakin arvokkaampi!

 

Itsenäisyyspäivän kisat Joensuussa

Yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa joten mikäs sen parempaa ajanvietettä kuin käyttää se kisaamiseen. Perjantai aamuna lähdettiin klo 5 ajelemaan Stiinan kanssa Joensuuhun juoksentelemaan kolmen startin verran. Onneksi lumimyräkkä oli mennyt edellisenä iltana joten me päästiin huristelemaan aika kivuttomasti.

Elina Hannikainen oli tehnyt tosi mukavan ekan radan, sellaisen juostavan! Pitkästä aikaan Merrin kanssa saatiin nolla 3.sijalla. Päästiin siis pokkaamaan suklaalevy ja vähän muutakin! Kakkostila jäi muutaman kymmenyksen päähän mut voittajaan oli selvä ero, joten serti haaveet sai unohtaa sillä radalla.

 

Tokarata ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Pussin jälkeen oli pientä haparointia kun Merri kääntyi niin vahvasti vasemmalle pussista tultuaan. Siitä ei kuitenkaan tullut kieltoa! Slaalomit hienosti mutta sitten oma valssi luisui liian pitkälle ja ajauduin Aan alla kulkevan putken eteen. Merri oli kyllä menossa siihen hyvin mutt pikkaisen kroppa ajautui ohi vaikka pää oli putkessa. Siitä kielto! Katsomosta oli tullut kommenttia ett kylläpä antoi herkästi tuossa kohdassa. No eihän se ollut täydellinen vienti! Kepeillä tuli virhe kun en taaskaan muistannut sitä ett eihän Merri käänny samalla tavalla kuin Kiia. Olisi pitänyt ottaa lähempää rengasta vastaan niin silloin kaarros olisi just sattunut oikein ja keppien aloitus. Nyt otin liian kaukaa joten Merri kerkesi kaarrattamaan liian pitkälle ja aloitus meni kakkosväliin. Keppien jälkeen vielä riman pudotus. Lopputulos 15!

 

Kolmannelle radalle saatiin tuomariksi Johanna Nyberg joka on tunnetusti tehnyt kivoja ratoja, ja näin tälläkin kertaa. Kaikki näytti niin hyvältä kunnes Merriltä taas huolimaton hyppy ennen puomia ja rima alas... aaakkk! Nopein aika radalta mutta eipä se tällä kertaa lämmittänyt kun 0-voitto ja serti meni sivusuun. No onneksi muuten meno oli mahtavaa joten eiköhän se tästä ala kulkemaan kun päästään jälleen treenaamaan ja kisaamaan ;)!

 

Vaikka Merri ei nyt saanut sitä sertiä vikalta radalta niin onneksi ei tarvinnut meidän autokunnan lähteä lähteä kotiin ilman sertiä! Saatiin jännittää viimeiseen maksi-koirakkoon asti kun vihdoin ja viimein Lili ja Stiina saivat sen viimeisen A-sertin 2.sijalla ja Lilistä tuli kaikkien aikojen kolmas FI AVA snautseri. Edelliset kaksi olivat vuodelta 2000, joten muutama vuosi on noista vierähtänyt! Aivan mahtavaa! Kyllä koko halli kuuli kun juhlinta alkoi meidän keskuudessa. Anteeksi vain viimeiselle koirakolle Tuomakselle & Brunolle että repesimme näin heidän epäonnistumiselle. He kyllä tiesivät etukäteen radalle lähtiessään että heistä riippuu tuleeko pienestä snautserista valio vai ei! En usko että he ottivat siitä nokkiinsa kun ei tällaista joka päivä tapahdu!

Kesälle 2015 ollaan suunniteltu ett lähdetään Saariselälle kisaamaan ja kerätään sieltä sitten ne puuttuvat sertit. Nyt kun Lilikin on valio niin saadaan tehdä ihan mukava lomareissu ilman mitään tulospaineita. Uskoisin että Merristäkin saadaan myös valio ennen sitä reissua ;)!

Meidän ens vuoden tavoitteet lepäävät pääsääntöisesti Merrin ja tietysti omilla harteillani että saadaan herrasta valio, ja mikä ettei tuplavalio. Olisihan se kivaa kisata kummallakin koiralla Tampereen sm-kisoissa mutta siihen on vielä aikaa joten katsellaan miten tässä lähtee homma sujumaan. Onhan näitä muitakin tavoitteita esim. Muskan tulevat pennut, oma toiminimen perustaminen/oma työllistyminen ja muutto jne. Pientä kivaa...

Nyt kuitenkin rauhoitutaan loppuvuodeksi... käydään treenaamassa ja pidetään yllä lihashuoltoa. Tällä hetkellä seuraavat kisat voitaisiin kisata ennen uutta vuotta mutta katsellaan nyt sitä. Tammikuun alussa on pari koulutusvkonloppua putkeen joten tammikuun loppupuolella sitten taas ehkä kisaamaan. Katsotaan sitten tietysti mikä tilanne Muskalla on kun sen laskettuaika sattuu juuri vkon 3 loppuun tai vkon 4 alkuun.

Rauhallista joulun odottelua toivottavat Häivähdyksen porukka!

Ruotsin reissulla

Muska aloitti juoksunsa aivan täsmällisesti heti marraskuun alussa. Vähän niinkuin olin ounastellutkin! Pientä säätämistä oli ilmassa ja loppuun asti pikkaisen epävarmaa päästäänkö edes lähtemään Ruotsiin Vindiä tapaamaan. Muutamaan kertaan tuli säädettyä laivalippujen ja hotellivarauksen kanssa mutta onneksi kaikki järjestyi loppujen lopuksi ja päästiin ti iltana matkaan.

Pe iltapäivällä otettiin progetesti kun en ollut aivan 100% varma milloin tarkat päivät ovat. Muska ei vuoda kuin seula joten tarkka alkamispäivä oli hieman arvailun varassa, tämän takia testi oli hyvä tehdä. Silti oma veikkaukseni meni aika oikeaan kun arvailin hyvien astutuspäivien olevan ti-to ja näin olikin. Proge oli perjantaina 3,72 ja kasvattaja laski ett hyvät päivät ois juuri nuo ti-to. Koska ti iltana päästiin vasta matkaan niin astutus tapahtuisi ke iltana.

Tällä kertaa minun ei tarvinnut lähteä yksin Muskan kanssa, sillä äitini lähti mukaan sekä Kiia ja Nomi. Koska Merri oli hieman liiankin innoissaan Muskan seurasta niin teimme vaihtokaupat Stiinan kanssa. Jätimme Merrin hänen hoitoonsa ja otettiin vaihdossa juuri omat juoksunsa aloittanut Nomi. Näin "kyläluuta" pääsi tutustumaan aivan uudenlaisiin maisemiin.

Matkustettiin pidemmän kaavan mukaan Turkuun, sillä ajelimme Vaalimaan, Virolahden ja Kotkan kautta kehä III:lle. Ojangossa pysähdyttiin käyttämään koiria päivälenkillä ja mikäkäs parempi paikka kun Ojangon koirakeskuksen lähimaastot. Samalla käytiin kävelemässä eri reittejä kuin mitä kisapäivinä on tullut käveltyä. Ens kerralla sitten tiedetään mihin taas suunnata.

Lenkin jälkeen oli pakko päästä syömään, sen verran alkoi vatsa kurnimaan. Mentiin siis naapuriin eli Ikeaan :). Halpaa, hyvää ja nopeaa! Ja varmasti sai mahan täyteen. Ei kyllä pahemmin tehnyt mitään mieli enää sen jälkeen ja ei ihan heti kyll tee muutenkaan mieli muussia ja lihapullia; sen verran tuhti annos. Matkan varrelta käytiin vain hakemassa hedelmiä ja juomista iltapalaksi. Iltalenkillä käytiin Turun linnapuistossa sekä Aurajoen varrella. Eipä siinä sitten jäänytkään muuta kuin odotella laivaan pääsyä.

Laivassa ja valmiina käymään yöpuulle!

 

  Telkkari oli aika kiva lisä; VL Gracellä

Aamulla oltiin sitten perillä Tukholmassa ja päästiin ajelemaan aamuruuhkassa kaupungin läpi. Vain yhdessä risteyksessä jouduttiin jonottamaan ruuhkan takia, mutta muuten matka meni jälleen hyvin. Koska hotelliin päästiin kirjautumaan vasta klo 14 niin jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin Uppsala kierrokselle.

Käytiin kiertämässä Uppsalan linnan luona, sieltä sitten sairaalan ja yliopiston (jonkun niistä tiedekunnista) luota kaupungin puistoon. Tällä kertaa en tarvinnut karttaa kun reitit oli sen verran hyvin piirtyneet mieleen.

Aamulenkin jälkeen koirat saivat aamupalaa autossa ja jäivät ottamaan tirsat sillä aikaan kun kävimme äitin kanssa omalla kaupunkikierroksella sekä syömässä. Olin kotona jo katsonut eläinlääkärin tiedot ja aukioloajat joten sinne suuntasimme heti seuraavaksi. Päätin käydä samalla eläinlääkärillä kuin millä kävin silloin keväällä. Sieltä sai todella hyvää palvelua ja vielä ilmaiseksi. Ymmärsin sen että ilmaiseksi kun oli vain yksi koira mutta tällä kertaa meillä oli kolme. Jälleen oli sama eläinlääkäri kyseessä ja ystävällinen palvelu jatkui, ja mitä vielä... ilmaiseksi! On aivan mielettömän kivaa saada joskus edes ilmaiseksi jotain kun normaalisti oon tottunut siihen miten joka käynti maksaa ja maksaa. Nytkin eläinlääkäri kirjoitti kolme passia eikä vaatinut rahaa ollenkaan. En voinut muuta kuin kiittää häntä ja mielessäni lupasin jälleen mainostaa heidän praktiikkaa. Käytiin siis Djurdoktorn-klinikalla! Kaikki koirat olivat niin esimerkillisiä eläinlääkärillä. Söivät luunmuotoiset matolääkkeet kuin karkkia vaan :).

Vihdoin ja viimein päästiin kirjautumaan hotelliin ja lepäämään ennen Muskan treffejä. Kyllä lepo tuli tarpeen kun oli kävellyt jälleen koko aamupäivän hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Koiratkin ottivat tilaisuudesta vaarin kunhan ekaksi neidit olivat hieman ottaneet pystypainia keskenään!

Heti kun Elin oli päässyt töistä niin lähdimme Muskan kanssa tapaamaan heitä. Muska tiesi mistä hommasta oli kyse ja kaikki sujui todella nopeasti. Ei aikaakaan kun toiset olivat nalkissa. Ja sittenhän sitä vasta ootettiinkin... lähemmäs 30 min, ainakin! Kerettiinpähän keskustelee Elinin kanssa vaikka mistä siinä samalla :).

Seuraavana päivänä kiertelimme 1,5 vuoden takaisia paikkoja! Käytiin katsastamassa Slotthoppet 2011 kisapaikka (Wiks slott) ja silloinen majapaikkamme. Tutustuttiin myös Gamla Uppsalaan kun oltiin menomatkalla takaisin Tukholmaan. Onneksi lähdettiin satamaan ajoissa sillä viimeiset 10 km menikin "pienessä" ruuhkassa. Jonot seisoivat ja ajettiin pitkän aikaan 8 km/h. Siinä sitten meni yli 30 min kevyesti. Eipähän tarvinnut satamassa jonottaa niin kauan. Onneksi ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa kiire.

 

Melkein maaseudulla

Entinen majapaikkamme

 

Wiks slott

 

Gamla Uppsala

Tukholman ruuhkaa...

Laivassa iltapalan syöntiä ja tuliaiset. Ja vihdoin ja viimein jälleen nukkumaan! Onneksi vkonlopun myrskyt olivat vain muisto sillä silloin olisi ollut vähän turhan jännittävää olla laivassa. Nyt ei ollut mitään ongelmia. Reissussa on kivaa olla mutta kyllä oli kiva päästä kotiin. Kuukauden päästä nähdään oliko meidän reissu tuottoisa vain kuinka käy tällä kertaa!

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!

Eilen oli kyllä juuri tuollaiset fiilikset kahden juostun radan jälkeen ett piti oikeasti tsempata itseä kolmannelle. Ei oikein putkeen menneet pari ekaa rataa...

Eka oli Heidi Viitaniemen hyppis! Oli todella tehtävissä mutta meni yliyrittämiseksi. Tiukkasin liiankin hyvin yhdelle hypylle joten Kiia tuli välistä ja seuraava hyppy väärinpäin. Renkaan jälkeen ajauduin itse liian pitkälle joten Kiia lähti sitten liikkeen mukana ja ohi esteen. Videolta katsottuna huomasin vielä ett pituuden jälkeen neiti jätti yhden hypyn hyppäämättä ennen putkea, hmmm.

 

Toka rata oli hieman kinkkinen agirata, sama tuomari. Oikeastaan radassa oli vain muutama kohta hieman hankala, muuten helppo. Keppikulma oli samanlainen kuin sm-kisojen finaaliradalla mutta sinne tultiin vain pussista. Vaikka nyt tein niin kuin oltiin harjoitelti niin silti saatiin virhe aikaiseksi kepeiltä. Seuraavaan hyppyyn sitten kaatui sitten meidän rata, ihan kirjaimellisesti. Kiia hieman oli menossa väärään suuntaan ja sain sitten kalastella. Olin myöhässä päällejuoksussa kun jouduin kalastelee enkä sitten älynnyt muuttaa sitä saksalaiseksi. Kiia bongasi väärän putken hypyn päällä ja juoksi suoraan minun eteen ja jalkoihini. Ensimmäinen kerta kullakin mutt siinä sitten istuttiin persuksiltaan radan pinnassa ja Kiia ihmetteli ett mitä siinä teet. Otettiin hyppy uusiksi sillein kuin se olisi pitänyt ja vielä lähetys siihen oikeaan putkeen. Tämän jälkeen tultiin sitten nopeinta tietä pois.

 Toka radan jälkeen oli kyllä mieli niin maassa ett meinasin jo ett en edes lähde vikalle radalle. Ei olla todellakaan treenattu kun tauolla ollaan mutt veri vaan vetää kisaamaan. Ja tämähän näkyy. Herkkyys on niin kadoksissa ja typeriä virheitä tulee koko ajan. Käytiin kävelemässä ja silloin mielessä rupesi pyörimään sanat "Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan!". Päätin vielä kavereiden kannustamana katsoa edes seuraavan radan profiili ett kannattaako sinne mennä vai ei.

Kolmannelle radalle tuli tuomariksi Allan Mattsson ja tyyli muuttui heti radassa. Vaikka oli pyöritystä ja vaikka mitä niin rata oli kiva ja siinä oli kaikki kontaktit. Päätin radalle mennessä ett nyt otetaan kunnolla kaikki kontaktit eikä mitään sinnepäin. Loppujen lopuksi saatiin kaikki onnistuneet kontaktit sekä nollalla maaliin, 7.sija.

 

Oli kyllä huojentavaa kun saatiin onnistuminen loppuun. Kiitokset Tiinalle ja Emmalla tsempeistä ja kannustamisesta! Kisan jälkeen oli kiva lähteä syömään vatsansa täyteen, minkä jälkeen ajamaan täyden kuun loisteessa kotia kohti.

Kerta kun ei olla pahemmin hallille keritty harjoitushierontojen sekä aikaisten aamuherätysten takia (joutuu siis menee aikaisin nukkumaan) niin päätettiin lähteä perjantaina epiksiin. Näin saatiin muistuteltua kontakteja "kisatilanteessa". Kiia starttasi ekana ja saatiin todella hieno Aan kontakti. Ei mitään sikailua vaan kunnon 2on2off vaikka otin sivuetäisyyttä. Parissa paikassa oli "pientä" valumista kun löysää ohjaamista. Loppujen lopuksi 2.sijalle häviten voitto aikatasoituksella!

Merrikin pääsi aksailemaan kun Stiina halusi välttämättä ohjata herraa... ja herrahan tykkäsi :). Tykitti oikein kunnolla menemään. Harmittavasti keppien lähetys epäonnistui ja Merri bongasi numerolapun eikä keppejä, siitä 5. Muuten rata suoritettiin tyylikkäästi loppuun, ja millä kontakteilla :). Onneksi Merri pääsee itsenäisyyspäivänä kisaamaan ihan virallisiin skaboihin joten hän pääsee oikein kunnolla toteuttamaan itseään.

 

Pikkaisen jotain päiviemme iloksi

Vaikka ollaan treenitauolla niin kyllä aina välillä tulee tilaisuus käydä hallilla hieman juoksentelemassa. Eilen lauantai- sekä Halloween iltana marssimme harmaiden kanssa hallille kun OJ piti treenit omalle ryhmälleen. Koska osallistujia oli niin vähän niin mekin saatiin kutsu mukaan. Stiina halusi kokeilla Merrin kanssa menoa ja hienosti se sujui. Harmittavasti menosta ei ole videomateriaalia kun itse piti olla hieman piilossa ja ei keritty ketään saamaan kuvaamaan. Tosi upeaa menoa mutt molemmathan on taitavia ;). Kiiakin kanssa päästiin juoksentelemaan ja pikkaisen viilauksen jälkeen saatiin tosi kiva rata aikaiseksi. Aan kontakteilla neiti vaan meinasi sikailla ihan kunnolla. Pikkaisen piti ottaa muistutusta mites se homma nyt tulikaan tehdä. Seuraaviin kisoihin ajateltiin mennä parin vkon päästä joten sitä ennen pientä kontaktien hiomista mutt muuten uskon homman pelittävän oikein hyvin. Jos vaikka saatais se tupla nyt kasaan.

Jokunen aika takaperin käytiin Merrin kanssa vetämässä ratatreenit mitkä olin vetänyt kaveriporukalle. Siitä piti sitten tehdä videomateriaalia...

 

Muuten tässä ollaan paiskittu aamupäivät töitä, iltapäivisin hierottu koiria (kiitokset kaikille tähän mennessä käyneille) ja luettu teoriaa, tehty koulutehtäviä sekä suunniteltu tulevaisuutta. Onneksi välillä ollaan päästy käymään maalla virkistäytymässä ja nautittu ulkoilmasta. Eilen käytiin myös maalla viemässä haudalle kynttilät ja moikkaamassa sukulaisia. Nomikin pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan kanoihin :)

Nomi ja Muska sylikoirat

Muska söpöstelee

Rikkaimurit

Tästähän me mennään kohta ulos

Nomi tutustumassa kanoihin

 

Lavikanlahdella joutsenia

Nomi ja Kiia myyräjahdissa

Perusmeininkiä

Koko leveydellä

Nomi ja houkutteleva vesilammikko

Merri ja hänen laiturinsa

 

"Ei kai me nyt jo lähdetä"

Lahti kv ja Amarantesin sheltit

Lahteen kannattaa aina mennä näyttelyyn kun siellä sujuu aina niin hienosti :). Tällä kertaa lähdin matkaan ilman omia koiria kun Merrin stafylokokkibakteeri sekoitti meidän syksyn suunnitelmat ja en sitten viitsinyt lähteä vain yhteen näyttelyyn kun käyttäytyminen olisi taas ollut mitä lie. Ja Muskan karvatilanteesta nyt ei ole epäilystäkään. On se nyt sentään kasvattamassa uutta turkkia mutta milloin sitten olisi kunnon turkki päällä näyttelyitä ajatellen niin se sitten onkin aivan toinen juttu. Joten matkaan siis lähdin itsekseni.

Lahteen oli ilmoittautunut hienosti Amarantesin shelttejä ja oli hienoa nähdä tuttuja ja uusiakin kasvoja. Juttua riitti koko pitkän päivän ja kivaa oli. Olin lupautunut varahandleriksi jos joku sellaista tarvitsee ja kasvattajaryhmään pääsin sitten itsekin narun päähän. Ja mikäs sitä oli mennessä kun narun toisessa päässä oli, aina niin ihana Noora (A. Versus Per Lei). Noora on niin kiltti ja esiintyi aivan mielettömän upeasti vaikka edellisestä esiintymisestä olikin parisen vuotta.

Amarantes sheltit oli ensin ROP-kasvattaja vaikka vastuksena olikin pari muuta kasvattajaa. Hienosti oli 3 ryhmää ja kaikki värit edustettuina. Tällä kertaa pienet mustat veivät pisimmän korren. Jäätiin siis odottamaan esiintymistä isossa kehässä. Hiomme kokoontumiskehässä seisottamista ja loimme "taktiikkaa". Kokoontumiskehän liukas lattia hieman toi oman haasteensa edestakais liikkeissä mutta onneksi siitäkin selvittiin aika kunnialla. Ei todellakaan oltu ainuita keillä oli haasteita liukkauden suhteen.

Vaikka tuomari kävi jo kaikki kasvattajaryhmät läpi kokoontumiskehässä niin silti kaikki matkasivat isoon kehään. Ensimmäinen kerta sekin :). Tuomari vielä kierteli ja kaarteli ja valkkasi 6 parasta jatkoon, ja Amarentesin sheltit oli yksi niistä. Vielä saatiin jännittää vaikka tämäkin oli todella hienoa. Harvoin sheltit pääsee jatkoon. Kun valittiin neljää jatkoon menijää niin tuomari käveli ensin meidän ohi mutta palasi sitten takaisin ja vinkkasi meidät jatkoon! Vau! Ja loppujen lopuksi pienet mustat olivat BIS3! Mahtavaa!!! Jos sitä joskus olisi omakin ryhmä mitä esitellä niin olisi aika huippua!

Vasemmalta oikealle: Kirsti ja Aidan, Nina ja Rico, minä ja Noora sekä Nina ja Kiida

kuva: Leo Hartikainen

 

Onnittelut vielä Kirstille upeista kasvateista!

 





Aamujeni valo ja iltojeni ilo!

Päivitystä

Toinen lähiopetus kerta on nyt takana ja taas on paljon tietoa takataskussa. Nyt päästään todella itse asiaan kun harjoitushieronnat alkavat. Eilenkin hieroin jo kolme koiraa vaikka normaalisti otan vain yhden koiran työpäiväni päätteeksi vastaan. Pitää hieman jäädä aikaa muuhunkin esim. teorian opiskeluun sekä analysointiin.

Kopelointia

 

Miun ja Pian opiskelua; pitää olla kaikki tykötarpeet mukana!

Hieman harmitti kun luki sunnuntai-iltana facebookista kun kaikki hehkuttivat kisatuloksia tai valmennuksen saloja; esim. Stiinalle ja Nomille sekä Maijalle ja Nevelle 0-voitot ykkösluokassa :). Vaikka kouluvkonloput ovat todella mahtavia niin silti veri vetäisi kisaamaan ja hakemaan oppia ulkopuolisilta kouluttajilta. Nyt pitää vain malttaa sillä reilu pari kuukautta menee todella nopeasti!

Vkonloppu ei mennyt ihan pelkästään koirajutuissa vaan pääsin tai oikeastaan jouduin tutustumaan Virtain terveyskeskuksen päivystykseen... Illalla telkkaria katsellessa opiskelutoverini lapinporokoira hyppäsi viereeni ja sai täydellisen onnellisuus kohtauksen. Siinä rytäkässä koiran kynsi osui rengaskorvikseeni. Harmittavasti korvis vaan ei lähtenyt heti korvasta irti vaan terävät reunat hieman raatelivat korvaani. Etupuolella haava sekä hieman repeytynyt korvisreikä ja takapuolelle kunnon palkeenkieli mikä tikattiin kolmella tikillä. Lääkäri kuitenkin kertoi korvan paranevan hyvin joten kohta se on muisto vaan. Pahempaakin jo sattunut joten ei tässä mitään. Rapatessa roiskuu!

Seuraavat kolme vkoa tehdään harjoitushierontoja ja opiskellaan teoriaa. Onneksi lauantaina pääsen käymään Lahden näyttelyssä jonne kokoontuu hyvä porukka Amarantes-shelttejä omistajineen. Omat lammaskoirat jäävät nyt kotiin kun Merrin antibioottikuurit sekoittivat meidän näyttelysyksyä. Olisin halunnut käydä pari muutakin näyttelyä tuossa syksyllä mutt niihin ei päästy joten en viitsinyt nyt sitten lähteä vain yhteen näyttelyyn. Ens keväänä sitten alkaa treenaaminen MV 2014 - näyttelyä varten!

Syksyiset tervehdykset

 

 

Syksy on saapunut ja ollaan päästy toden teolla arkeen kiinni. Uhreilukoirahieronta-opinnot ovat alkaneet ja kohta päästään jo toiselle vkonlopulle. Ens vkolla on siis luvassa loppurutistus luitten anatomonian kertaamisessa sekä latinan termistössä. Hierontaotteita on kanssa harjoiteltu ja koekaniinit ovat olleet oikein tyytyväisiä.

 

Oon päässyt myös töitä tekemään ja kiva niin. Vaikka tulevaisuuden suunnitelmissa on aivan erilainen työ niin kyllä väliaikaisesti voi tehdä melkein mitä vaan. Ens vkolla on viimeinen viikko henkilökohtaisena avustajana kun jatkossa työskennellään sitten taas keikkatyöläisenä milloin tehtailla ja milloin taas raksoilla. Tuttua puuhaa siis ;)!

 

Tekemisen puutteesta ei tarvi loppuvuodesta pähkäillä. Oon noin 7 tuntia töissä aamuvarhaisesta alkaen ja töitten jälkeen otan kotonani vastaan harjoitushieronta koirakoita. Oon kyllä pyrkinyt säätämään omat aikatauluni niin ett on aikaa muuhunkin, eli käymään lenkillä ja syömään. Haluan nyt panostaa kunnolla tähän koulutukseen joten jostain pitää hetkeksi luopua eli agilitystä. Koirat saavat olla nyt tauolla agilitystä koko tämän loppuvuoden sillä aika ja energia ei riitä moneen asiaan. Jompi kumpi kärsii kuitenkin joten keskitytään nyt vain suosiolla toiseen. Ens vuonna päässään sitten valmistumisen jälkeen taas aksailemaan oikein suurella innolla. Nyt koirat saavat touhuilla muuta ja huolletaan tauon aikana kropat kuntoon. Jokaiselle on jo varattu kalenteriin omat hieronta-ajat :).  

 

Koirat ovat saaneet olla viime aikoina ulkona lähes koko päivän ja kyllä illalla on rauhallista sakkia. Pusikoiden kyttääminen kaikista pikkulinnoista myyriin käy pienten lammaskoirien voimille, puhumattakaan kun siinä ohessa pitää aina vahtia mitä muuta pihalla tapahtuu... joku voi vaikka haravoida pihaa tai jotain muuta yhtä oleellista näin syksynä. Merri on tyypillinen mies kun tykkää kuljeskella kaikenlaisissa kulkuvälineissä, autossakin olisi niin kivaa olla etupenkillä eikä missään takaboksissa. Kottikärryt ovat herran tämän hetkinen ihanuus; kyytiin pitää päästä aina pihahommien päätteeksi. Muuten herra vaan tyytyy katselemaan touhuilua arvokkaasti istuen jossain auringonpaisteessa.

 

 

 

Pentusuunnitelmatkin ovat jo julkistettu vähän aikaa sitten. Suunnitelmissa on uusia edellinen yhdistelmä eli loppuvuodesta lähdetään Muskan kanssa jälleen Ruotsiin Vindiä tapaamaan. Toiveissa olisi siis alkuvuodesta 2014 merle/trikki pentuja aktiivisiin ja harrastaviin koteihin! Meillä on siis suunnitelmia kunhan vaan kaikki sitten toteutuvat!





Urheilukoirahierojan opinnot alkoivat

Viime vkonloppuna se vihdoin alkoi... urheilukoirahieroja opinnot Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa. Eihän tätä olla odotettukaan kuin 5 vuotta! Olin saanut ja lukenut todella hyvää palautetta koulutuksesta joten uskalsin hakea siihen. Viime vkonlopun perusteella ei todellakaan tarvinnut pettyä vaan kaikki sujui aivan mielettömän ja olen kyllä tyytyväinen.

Perjantaina lähdettiin harmaiden kanssa ajelemaan kohti koulutuspaikkaa, Nuorisokeskus Marttista Virroilla. Edessä oli 350km ja 4,5 tuntia ajomatkaa... huoh! Onneksi keli oli hyvä, joten matka sujui aika mukavasti. Seiskan jälkeen illalla oltiin perillä, kävin kirjautumassa sisään ja suureksi yllätykseksi pääsimme majoittumaan hirsihuvilaan järven rannalla. Olin aivan häkeltynyt kun alunperin luulin ett majoitus olisi ollut jossain kommuunissa, mutt ei... Ja mikä parasta, me saatiin olla koko vkonloppu harmaiden kanssa yksistään koko mökissä :). Ei valitettu!

Lauantaina herättiin ajoissa jotta pystyttiin käymään kunnon aamulenkillä ja koirat pääsivät nauttimaan aamiaistaan rauhassa. Vasta ennen oppituntien alkua, kävin itse aamiaisella ja tutustumassa opiskelutovereihin. Opinnot alkoivat klo 9 ja päivä oli todella intensiivinen. Lounas, kahvi ja päivällinen tauottivat päivää mikä olikin tarpeen kun päivä oli pulkassa vasta klo 21.15. Parin vuoden anatomian opinnoista oli kyllä hyötyä kun kaikki termit oli tuttuja ja tiesi heti mistä puhuttiin. Näin mikään ei jäänyt epäselväksi, toisin kuin suurimmalle osalle opiskelutovereita mitkä eivät olleet opiskelleet anatomiaa ollenkaan. Vaikka materiaalia oli jaettu ennakkoon niin ei se silti ole sama asia kuin että noita termejä on pyöritellyt pari vuotta fyssari/hieroja opinnoissa.

Unta ei tarvinnut kauaa odotella kun oli ensin nollannut pään katsomalla Hurjapäät4-elokuvan :). Aamulla käytiin jälleen kävelemässä Virtain perinnekylässä mikä on nuorisokeskuksen yhteydessä. Ei olisi voinut parempaa paikkaa keksiä koiraihmisille kun saa opiskella ja käydä lenkillä maalaismaisemissa. Opinnot alkoivat jälleen klo 9 ja asioita käytiin tiiviiseen tahtiin. Kävimme läpi monisteita ja kuvia, keskustelimme asioista ja kyselimme paljon. Harmaatkin pääsivät tai joutuivat malleiksi kun etsittiin luisia kohtia ja myöhemmin harjoiteltiin hierontaotteita. Miun pätevät pienet harmaat! Olivat todella rauhallisia ja esimerkillisiä!

Vkonloppu oli todella rankka reissu harmaillekin kun niin tyytyväisinä kävivät nukkumaan häkkiinsä niin luokkahuoneessa kuin autossa kun lähdettiin ajamaan kotia kohti klo 18 jälkeen. Itsekin sai ryystellä energiajuomaa Vaajakosken jälkeen ettei vain väsymys yllättäisi.

Seuraava lähiopetus kerta on 19.-20.10 eli parin vkon päästä. Sitten päästään taas pintaa syvemmälle ja hyvä niin. Nyt pitää kertailla anatomiaa koetta varten ja harjoitella hierontaotteita omilla koirilla. Lammaskoirat eivät pistä pahakseen. Ens kerran jälkeen alan ottaa vastaan koiria harjoitushierontaan kun meidän pitää suorittaa hierontoja 50 tuntia joulukuun loppuun mennessä. Eli yksi koira joka arkipäivä... Laitoin ilmoituksen omalle FB-sivulle sekä LAUn sivuille ja kivasti on tullut harjoituskoiria. Toivottavasti tammikuun jälkeen niitä tulisi kanssa ett pääsis kunnolla tekemään töitä. Nää harjoitushieronnat toimivat kyllä hyvinä mittareina onko tällä talousalueella tarpeeksi kysyntää urheilukoirahieronnalle. Onneksi minulla on kuitenkin suunnitelmia tulevaisuuden varalle ;).  Tein jopa omat sivut "bisnekselleni" eli http://urheilukoirahieronta.blogspot.fi